Terkkui täält Suomest! Piti tulla tänne asti datailemaan. No mut lentomatka tänne oli pelkkää nousuu ja laskuu, eli parempaa ei vois olla! Upee päivä, aurinko pistää Turun näyttämään kauneimmat puolensa, Aatu (Aurajokilaivuritutkinto) pitää puolestaan huolen "party pantsien" (kuten amerikkalainen vaihtari CS niitä kutsui) eli opiskelijahaalareiden värikirjosta. I was made for loving you Turku <3
Kierreltiin SK:n (o.s. SU) kanssa jokirantaa, söin vuoden ekan jätskin... tai ehkä puoltoista, ku ekassa oli liikaa ylimääräisiä hiuksia ja vaihdoin uuteen. Mut hei, hyvää oli! Ihailin notkahtanutta Myllysiltaa, otin kuvia kauniista kaupungista ja kesäisestä tunnelmasta, bongasin pieniä vihreitä miehiä ja nautin turunmurteisesta puheensolinasta.
Täällä vietän aikaani maanantaihin asti, yhdet häät ja monta ilontäyteläistä hetkeä tiedossa. Äitienpäivää en valitettavasti pääse viettämään oman äidin tai isoäidin seurassa, vaikka oikean maan kamaralla oleilenkin. Onneks SK:n äiti lupas tehdä mullekin asti lihasoppaa sunnuntaina. Iih, SUOMI!
Ens viikolla tiedossa yks tentti (tällä viikolla oli kaks tenttiä ja yks kontrolltöö!). Ens viikon jälkeen jatkuu enää yks kurssi. Kesä tulee! Tähän mennessä kaikki arvosanat ollu suurepärasta tai väga heaa. Tubli tüdruk olen.
Ohhoh, piti alkaa kirjoittaa Venäjän-matkasta, mut kuis ollakaan se jäi taas. No ei mulla ois kuviakaan nyt laittaa. Odottakoon oikeaa hetkeä, jos sellaista onkaan. Facebookissa on kuvia kuvateksteineen, joten sinne hophop ken voitte.
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!
P.S. Mä oon hyvin hyvin vihainen niille pirun lakkolaisille, jotka estää mun leivänsaantia. Tahdon Oululaisen jälkiuunipaloja! Hei oikeesti, muuta en pyydä.
torstai 6. toukokuuta 2010
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Spikerdamine on aktsepteeritav
Mä tiedän, että te ootatte jo suurenmoista matkakertomusta Venemaan-reissusta, mut ettepäs saa lukea sitä vielä tänään (ku en oo sitä vielä kirjoittanut). Sisäinen pakko voitti, ja kirjoitan nyt tänään kohtaamastani kummallisuudesta, spikertamisesta eli suomeksi lunttaamisesta. Kyllä. Täysin häikäilemättä kaikki kurssitoverini käyttivät lunttilappuja ja kuiskuttelivat keskenään. Kulttuurisokki. Tänään. Oleskeltuani tässä maassa jo melkein kolme kuukautta. Ai miten tällainen on mahdollista yliopistossa? Minähän paljastan totuuden.
Lukiessasi tenttiin kirjoita pikkuruisille lapuille piiperryskäsialalla kaikki mahdollisesti tarvitsemasi tieto. Tenttiin mennessäsi pujauta lunttilappu taskuun. Tai sit teet niinku nää tyypit täällä ja jätät turhan opiskelemisen väliin ja otat vain luentomuistiinpanot mukanasi tenttiin.
Odota kunnes opettaja poistuu luokasta. Kyllä. Valvoja poistuu luokasta. Todennäköisesti ihan vain siksi, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus luntata. Ai mitä opettaja siitä hyötyy? Opiskelijat kirjoittavat erinomaisia vastauksia tentissä, jonka tulokset näkyvät arkistoissa pitkään. Eikä tarvi järjestää uusintatenttejä.
Vaihtoehtoisesti voit myös jättää lunttilaput ja muistiinpanot kokonaan kotiin ja ihan vain kuiskutella luokassa ja kysellä kurssitovereilta vastauksia (venäjän kielellä). Jos opettaja kuulee luokassa puhumista, hän vain toteaa, että puhuminen on kielletty. Ei, sua ei heitetä luokasta ulos (saatikka eroteta yliopistosta, kuten Suomessa todennäköisesti tehtäisiin).
Miten suomalainen reagoi tällaisessa tilanteessa? Ärsyyntyy moisesta kuiskuttelusta ja paheksuu lunttilappuja rapistelevia tenttijöitä. Sokeeraavin hetki oli, kun edessäni istunut tyttö kääntyi lukemaan MINUN paperiani ja kehtasi vielä kysyä MINULTA oikeita vastauksia. Miten nää ihmiset on kasvatettu? Jotain rotia. Moraali, omatunto... tiätteks mitä ne on? Mä en yksinkertaisesti kykenisi lunttaamaan. Se on väärin. Se on huijaamista. Se vie opiskelulta pohjan. Se vie muittenkin opiskelulta pohjan. Se vie tältä suomalaiselta lopunkin uskon koko tän maan koulutusjärjestelmään (ihan ku se loputon ja naurettava ulkoa opettelu ei ois ollu tarpeeks!!).
Mitä suomalainen tekee tentistä kotiin päästyään? Kirjoittaa aiheesta Facebookin statuspäivityksen, joka osoittautuu yleisömenestykseksi. Sainpahan todeta, etten ole ainut suomalainen, joka samaista asiaa on ihmetellyt:
"Tää on muuten rassannut meitä muitakin suomalaisia täällä jo pitkään. Yks lääkisläinen kerto, että niiden yhdessä tentissä yhdellä likalla oli mukana pieni taskutietokone! Ja kun mä sanoin kurssikaverilleni tenttiin mennessä, kun se murehti miten pystyy tsekkaa lunttilappujaan huomaamatta, etten lunttaa, se oli ihan että "ai miks?"... Näin Tarton yliopistossa. Niin ja Tarton taannoinen rehtorihan oli sitä mieltä, että kyllä lunttejakin käyttämällä oppii."
"Ja on helvetin raivostuttavaa, kun itse yrittää edes vähän skarpata ja lukea, että pääsis rehellisin keinoin läpi. PRKL!"
"Tuo on täällä niin yleinen käytäntö. Välillä tuntuu että koko viro vieraana kielenä on ihan vitsi. Vaikka näkyy sitä muuallakin. Ekana vuonna semiotiikan tentissä meidän proffa sanoi alussa, että se lähtee nyt 40 minuutiksi pois ja toivoo että meistä kukaan ei lunttaa. Eipä käynyt toive toteen. Tunsin itseni erityiseksi kun koitin vääntää asioita paperille ihan vaan pelkästä muistista. Ja sain A:n! Hah!"
Paras kommentti statusviestiini tuli englantilaiselta ystävältäni:
"this would never happen in england, or finland, or anywhere with a "land" in it lol"
Että terveisiä vaan sinne hilpasen verran sivistyneempään yliopistoon, jossa ei tarvi opetella runoja ja näytelmiä ulkoa FONETIIKAN kurssilla eikä porukka lunttaa. Turun yliopisto <3
Lukiessasi tenttiin kirjoita pikkuruisille lapuille piiperryskäsialalla kaikki mahdollisesti tarvitsemasi tieto. Tenttiin mennessäsi pujauta lunttilappu taskuun. Tai sit teet niinku nää tyypit täällä ja jätät turhan opiskelemisen väliin ja otat vain luentomuistiinpanot mukanasi tenttiin.
Odota kunnes opettaja poistuu luokasta. Kyllä. Valvoja poistuu luokasta. Todennäköisesti ihan vain siksi, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus luntata. Ai mitä opettaja siitä hyötyy? Opiskelijat kirjoittavat erinomaisia vastauksia tentissä, jonka tulokset näkyvät arkistoissa pitkään. Eikä tarvi järjestää uusintatenttejä.
Vaihtoehtoisesti voit myös jättää lunttilaput ja muistiinpanot kokonaan kotiin ja ihan vain kuiskutella luokassa ja kysellä kurssitovereilta vastauksia (venäjän kielellä). Jos opettaja kuulee luokassa puhumista, hän vain toteaa, että puhuminen on kielletty. Ei, sua ei heitetä luokasta ulos (saatikka eroteta yliopistosta, kuten Suomessa todennäköisesti tehtäisiin).
Miten suomalainen reagoi tällaisessa tilanteessa? Ärsyyntyy moisesta kuiskuttelusta ja paheksuu lunttilappuja rapistelevia tenttijöitä. Sokeeraavin hetki oli, kun edessäni istunut tyttö kääntyi lukemaan MINUN paperiani ja kehtasi vielä kysyä MINULTA oikeita vastauksia. Miten nää ihmiset on kasvatettu? Jotain rotia. Moraali, omatunto... tiätteks mitä ne on? Mä en yksinkertaisesti kykenisi lunttaamaan. Se on väärin. Se on huijaamista. Se vie opiskelulta pohjan. Se vie muittenkin opiskelulta pohjan. Se vie tältä suomalaiselta lopunkin uskon koko tän maan koulutusjärjestelmään (ihan ku se loputon ja naurettava ulkoa opettelu ei ois ollu tarpeeks!!).
Mitä suomalainen tekee tentistä kotiin päästyään? Kirjoittaa aiheesta Facebookin statuspäivityksen, joka osoittautuu yleisömenestykseksi. Sainpahan todeta, etten ole ainut suomalainen, joka samaista asiaa on ihmetellyt:
"Tää on muuten rassannut meitä muitakin suomalaisia täällä jo pitkään. Yks lääkisläinen kerto, että niiden yhdessä tentissä yhdellä likalla oli mukana pieni taskutietokone! Ja kun mä sanoin kurssikaverilleni tenttiin mennessä, kun se murehti miten pystyy tsekkaa lunttilappujaan huomaamatta, etten lunttaa, se oli ihan että "ai miks?"... Näin Tarton yliopistossa. Niin ja Tarton taannoinen rehtorihan oli sitä mieltä, että kyllä lunttejakin käyttämällä oppii."
"Ja on helvetin raivostuttavaa, kun itse yrittää edes vähän skarpata ja lukea, että pääsis rehellisin keinoin läpi. PRKL!"
"Tuo on täällä niin yleinen käytäntö. Välillä tuntuu että koko viro vieraana kielenä on ihan vitsi. Vaikka näkyy sitä muuallakin. Ekana vuonna semiotiikan tentissä meidän proffa sanoi alussa, että se lähtee nyt 40 minuutiksi pois ja toivoo että meistä kukaan ei lunttaa. Eipä käynyt toive toteen. Tunsin itseni erityiseksi kun koitin vääntää asioita paperille ihan vaan pelkästä muistista. Ja sain A:n! Hah!"
Paras kommentti statusviestiini tuli englantilaiselta ystävältäni:
"this would never happen in england, or finland, or anywhere with a "land" in it lol"
Että terveisiä vaan sinne hilpasen verran sivistyneempään yliopistoon, jossa ei tarvi opetella runoja ja näytelmiä ulkoa FONETIIKAN kurssilla eikä porukka lunttaa. Turun yliopisto <3
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Venemaa, siit ma tulen!
Mä lähden aamulla Venemaale! Ensin bussilla Pihkovaan, sieltä yöjunalla Moskovaan, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Pietariin ja sieltä sitten maanantai-illaksi takaisin Tarttoon! Road trip... eiku railway trip! :)
Viime viikonloppuna sain kunnian näyttää kaupunkia muutamalle suomalaiselle vierailevalle tähdelle. Tuli käytyä Toomemäen torneissa ekaa kertaa ja tähyiltyä lintuperspektiivistä tuttuja tänavia ja majoja. Käytiin vähän kaupoilla, tsekattiin KGB-museo, esittelin tyypeille väliaikaiskotini, piipahdettiin amerikkalaisen kaverin bileissä, syötiin hyvin ja juotiin varsin riittävästi. Oli virkistävää nähdä taas viron kieltä tuorein suomalaisin silmin, esimerkiksi firman nimi "Reisi ekspert" nostatti hymyn porojen huulille :)
Tein viime viikolla myös ekan tenttini, tuloksena suurepärane. Jee! Ens viikolla ois heti reisin jälkeen seuraava tentti. Ahkeruuteni yliarvioiden pakkaan reppuun mukaani myös tenttikirjan. Kröhöm. Ainakin ehkä nukahtaa junassa helpommin, ku sen avaa. Tai jotain.
Ainii, lisää meeletuja uutisia! Sain (palkallisen!) harjoittelupaikan kotiyliopistostani ens kesäks! Tositoimiin heti kesäkuun puolivälissä. En kyl haluis vielä silloin kokonaan täältä muuttaa, joten taidan tehdä sen jälkeen vielä pienen reissun tänne tavaroitani noutamaan :)
P.S. Emajõgi tulvii niin maan perhanasti!
Tervitades
Donna K, member of Mafia Tartuensis
[^MS:n synttäribileet teemalla "Mafia"]
---
Edit. Olin laiska, enkä jaksanu ladata kuvia Photobucketin kautta, joten nyt esillepano on mitä on. Klikkaamalla kuvia saapi kuvat isoiks ja sit vielä suurennuslasia klikkaamalla suorastaan jättiläismäisiks. Kannattaa kokeilla.
Viime viikonloppuna sain kunnian näyttää kaupunkia muutamalle suomalaiselle vierailevalle tähdelle. Tuli käytyä Toomemäen torneissa ekaa kertaa ja tähyiltyä lintuperspektiivistä tuttuja tänavia ja majoja. Käytiin vähän kaupoilla, tsekattiin KGB-museo, esittelin tyypeille väliaikaiskotini, piipahdettiin amerikkalaisen kaverin bileissä, syötiin hyvin ja juotiin varsin riittävästi. Oli virkistävää nähdä taas viron kieltä tuorein suomalaisin silmin, esimerkiksi firman nimi "Reisi ekspert" nostatti hymyn porojen huulille :)
Tein viime viikolla myös ekan tenttini, tuloksena suurepärane. Jee! Ens viikolla ois heti reisin jälkeen seuraava tentti. Ahkeruuteni yliarvioiden pakkaan reppuun mukaani myös tenttikirjan. Kröhöm. Ainakin ehkä nukahtaa junassa helpommin, ku sen avaa. Tai jotain.
Ainii, lisää meeletuja uutisia! Sain (palkallisen!) harjoittelupaikan kotiyliopistostani ens kesäks! Tositoimiin heti kesäkuun puolivälissä. En kyl haluis vielä silloin kokonaan täältä muuttaa, joten taidan tehdä sen jälkeen vielä pienen reissun tänne tavaroitani noutamaan :)
P.S. Emajõgi tulvii niin maan perhanasti!
Tervitades
Donna K, member of Mafia Tartuensis
[^MS:n synttäribileet teemalla "Mafia"]
---
Edit. Olin laiska, enkä jaksanu ladata kuvia Photobucketin kautta, joten nyt esillepano on mitä on. Klikkaamalla kuvia saapi kuvat isoiks ja sit vielä suurennuslasia klikkaamalla suorastaan jättiläismäisiks. Kannattaa kokeilla.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
aprillii
Selvisin huhtikuun ensimmäisestä aprillipiloitta. Ite oon niin surkea ketään huijaamaan millään viisillä, ni jäi myös vuoden ainut valehtelupäivä hyödyntämättä. Mutta eipä tuo huhtikuun eka päivä tapahtumaton ollut. Aamulla nukuin piiiitkään (eli puol kymmeneen) skipaten samalla tentin. Kahdeksitoista raahauduin luennolle kuuntelemaan, kuinka opettajamme opetti viron kielen sanavaran alkuperää täydellisen virheellisesti. Heti ensimmäisen lauseen aikana kosahti luottamus opettajan tietoihin, kun rouva ilmoitti uralilaiseen ja suomalais-ugrilaiseen kantakieleen palautuvien sanojen olevan yksitavuisia. Mordvalaisia kieliä opettaja ei olisi varmasti kertonut olevan kaksi, ellei olisi nähnyt allekirjoittaneen ilmettä kuullessaan olevan puheen mordvan ainokaisesta kielestä. Kun on asiat paukutettu päähän jo neljä vuotta sitten ensimmäisenä opiskeluvuotena, ei voi antaa moisten asioiden kulkea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Luennon jälkeen mentiin kämppiksen kanssa Suudlevad Tudengid -ravintolaan lounaalle. Paistettua lohta riisipedillä kera smetanakastikkeen (edelleenki ärsyttää, ku nää ei oo koskaan ees kuullu kermaviilistä, joka ois huomattavasti raikkaampi ja kevyempi vaihtoehto). Alle kahdella eurolla tämä kaikki tietenkin. Jäin vielä kahvikupposellekin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja nautimme olostamme 15 lämpöasteessa. Kyllä täällä kelpaa.
Kahvi muuttui siideriin ja siideri oluseen. Jossain vaiheessa pöytäseurueeseen oli liittynyt lisää suomalaisia, yksi amerikkalainen ja yksi hollantilainen. LV houkutteli minut mukaansa katsomaan Vanemuine-teatteriin balettia nimeltä Onegin. Baletista mitään ymmärtämättömänäkin esitys oli vaikuttava! Viime hetkellä liput ostaneena pulitin elämyksestä vaivaiset kolme euroa ja kuusikymmentä senttiä. Näin täällä. Aiemmin käytiin suomalaisten kanssa kattomassa samaisessa salissa Huntluts. Sanallisessa teatterissa meni osa vuorosanoista hieman ohi, mutta mukava kokemus sekin oli! Vielä ainakin jotain musikaalia pitäis mennä kattomaan. Myös Pähkinänsärkijä ja Prinsessa Ruusunen houkuttelee. Vanemuine-teatterissa oltiin eilen myös vitsikkäitä ja heitettiin vähän aprillipilaa näyttötaulussa: "Suurmajas Onegini haigestumise tõttu täna õhtul ballet Lenski" ja "Täna väikeses majas Franz Kafka Kaloss" :D
Baletin jälkeen oltiin niin nälkäisiä, että kõht korisi (niinku se viron kielellä tekee). Mentiin lähimpään ravintolaan, eli tuttuun ja turvalliseen Vildeen. Söin herkullisen kanapraadin kermaperunoiden kera. Namnam. Laskua maksaessani piti vastata jo puhelimeen, kun kävi kutsu viettämään iltaa aikaisemmin mainitsemani amerikkalaisen ja erään kosovolaisen seurassa. Mökussa seuraamme liittyi vielä lisää suomalaisia ja sitten olikin varsin messevä jengi koossa. Matka jatkui vasta avatun Treppin täyteläisyyden takia Illegaardiin ja vielä Krooksuun.
Tänään ois kuulemma pääsiäisbileet LV:n luona. Eilen sanoin pukeutuvani Pupu Tipunaksi. Nyt täytyis vissiin vielä koettaa keksiä, miten moinen asu toteutetaan.
Luennon jälkeen mentiin kämppiksen kanssa Suudlevad Tudengid -ravintolaan lounaalle. Paistettua lohta riisipedillä kera smetanakastikkeen (edelleenki ärsyttää, ku nää ei oo koskaan ees kuullu kermaviilistä, joka ois huomattavasti raikkaampi ja kevyempi vaihtoehto). Alle kahdella eurolla tämä kaikki tietenkin. Jäin vielä kahvikupposellekin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja nautimme olostamme 15 lämpöasteessa. Kyllä täällä kelpaa.
Kahvi muuttui siideriin ja siideri oluseen. Jossain vaiheessa pöytäseurueeseen oli liittynyt lisää suomalaisia, yksi amerikkalainen ja yksi hollantilainen. LV houkutteli minut mukaansa katsomaan Vanemuine-teatteriin balettia nimeltä Onegin. Baletista mitään ymmärtämättömänäkin esitys oli vaikuttava! Viime hetkellä liput ostaneena pulitin elämyksestä vaivaiset kolme euroa ja kuusikymmentä senttiä. Näin täällä. Aiemmin käytiin suomalaisten kanssa kattomassa samaisessa salissa Huntluts. Sanallisessa teatterissa meni osa vuorosanoista hieman ohi, mutta mukava kokemus sekin oli! Vielä ainakin jotain musikaalia pitäis mennä kattomaan. Myös Pähkinänsärkijä ja Prinsessa Ruusunen houkuttelee. Vanemuine-teatterissa oltiin eilen myös vitsikkäitä ja heitettiin vähän aprillipilaa näyttötaulussa: "Suurmajas Onegini haigestumise tõttu täna õhtul ballet Lenski" ja "Täna väikeses majas Franz Kafka Kaloss" :D
Baletin jälkeen oltiin niin nälkäisiä, että kõht korisi (niinku se viron kielellä tekee). Mentiin lähimpään ravintolaan, eli tuttuun ja turvalliseen Vildeen. Söin herkullisen kanapraadin kermaperunoiden kera. Namnam. Laskua maksaessani piti vastata jo puhelimeen, kun kävi kutsu viettämään iltaa aikaisemmin mainitsemani amerikkalaisen ja erään kosovolaisen seurassa. Mökussa seuraamme liittyi vielä lisää suomalaisia ja sitten olikin varsin messevä jengi koossa. Matka jatkui vasta avatun Treppin täyteläisyyden takia Illegaardiin ja vielä Krooksuun.
Tänään ois kuulemma pääsiäisbileet LV:n luona. Eilen sanoin pukeutuvani Pupu Tipunaksi. Nyt täytyis vissiin vielä koettaa keksiä, miten moinen asu toteutetaan.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
viimane märtsi päev
Kauhee ku mä oon laiska! Maaliskuun viimeistä päivää viedään ja oon koko kuun aikana päivittäny tätä blogia ehkä kaks kertaa. Kyllähän se melkein täyttää ne ennakkosuunnitelmat postailla tänne joka päivä jotain... edes pientä. Halusin tästä blogista syväsuuntautuneen ja pikkuruisiin asioihin keskittyvän päiväkirjamaisen sivuston, mutta annas olla ku jää viikonloppubileiden jälkeen päivittämättä, ni sit koko homma roikkuu kolme viikkoa. Tyhmä tyttö olen minä.
No mutta, ehdin jo käymään Suomessakin viime viikonloppuna, bileitäkin on ollu (esim. ne sirkusbileet joskus muutama viikko takasin) ja koulussakin oon melko ahkeraan käyny. Mut sit ku tekee tollasen pikku reissun kotikotiin, ni meneehän siinä pitkän matematiikan kaavojen avulla laskeskellen sellaiset 72 tuntia toipua univeloista. Puolinukuksissa kuitenkin kirjoittelin kaksi vaadittua esseetä, joskin molemmat palautin hitusen myöhässä. Laatu korvaa viivästymisen, vai miten se nyt menikään. Jos ei jaksa, ni sit ei jaksa, enkä mä ala siitä itelleni mitään elämää suurempaa asiaa tehdä. Huomenna ois tentti, mutta enpäs ole ehtinyt lukea, joten käytän pääsiäisvapaat (yks säälittävä ylimääräinen vapaapäivä!!) tiukkaan opiskeluun. Maanantaina sitten meen näyttämään taitoni! Pitää mun muun ihanuuden muassa opiskella kaksi sivua ulkoa erästä näytelmää ja muutama runonpahanen. Onneksi hallitsen sen hyvinkin hyödyllisen ja jalon taidon olla muistamatta ulkoa opeteltua enää seuraavana päivänä. Puoli tuntia riittää runon pänttäämiseen ja se on sit siinä. Kaksi sivua vuorosanoja ulkoa ja niiden esittäminen luokan edessä "tenttitilaisuudessa" on kuitenkin edelleenkin hyvin etäinen ajatus. Niin sekin päivä vain koittaa parin viikon kuluttua. Kröhöhöm. Eiku jee! Or not.
Eilen kävin tänä vuonna ekaa kertaa terdellä! MAALISKUUSSA! Aurinko paistoi niin lämpimästi ja ihanasti Raekoja platsille, ni pitihän sitä sitten kevään eka terassisidukka nautiskella. Arskatkin oli päässä. Buahaha, teillä kuulemma satoi siellä Suomessa vielä lunta eilen aamulla! :D Täällä taitaakin ripotella sitten vettä loppuviikon. Ei liikaa aurinkoa yhteen risukasaan.
Tänään kävin pitkästä aikaa taas lenkillä. Oli mukavasti lenkkipolut sulanut mutavelliksi. Uujeah. Matkan varrella oli myös ihania kevätpuroja siellä sun täällä. Hieman oli varpaat märkänä, ku kotiin pääsin. Mut hei, aurinko!! Kärpäsetki on jo täällä. KESÄ! SUVI!
No mutta, ehdin jo käymään Suomessakin viime viikonloppuna, bileitäkin on ollu (esim. ne sirkusbileet joskus muutama viikko takasin) ja koulussakin oon melko ahkeraan käyny. Mut sit ku tekee tollasen pikku reissun kotikotiin, ni meneehän siinä pitkän matematiikan kaavojen avulla laskeskellen sellaiset 72 tuntia toipua univeloista. Puolinukuksissa kuitenkin kirjoittelin kaksi vaadittua esseetä, joskin molemmat palautin hitusen myöhässä. Laatu korvaa viivästymisen, vai miten se nyt menikään. Jos ei jaksa, ni sit ei jaksa, enkä mä ala siitä itelleni mitään elämää suurempaa asiaa tehdä. Huomenna ois tentti, mutta enpäs ole ehtinyt lukea, joten käytän pääsiäisvapaat (yks säälittävä ylimääräinen vapaapäivä!!) tiukkaan opiskeluun. Maanantaina sitten meen näyttämään taitoni! Pitää mun muun ihanuuden muassa opiskella kaksi sivua ulkoa erästä näytelmää ja muutama runonpahanen. Onneksi hallitsen sen hyvinkin hyödyllisen ja jalon taidon olla muistamatta ulkoa opeteltua enää seuraavana päivänä. Puoli tuntia riittää runon pänttäämiseen ja se on sit siinä. Kaksi sivua vuorosanoja ulkoa ja niiden esittäminen luokan edessä "tenttitilaisuudessa" on kuitenkin edelleenkin hyvin etäinen ajatus. Niin sekin päivä vain koittaa parin viikon kuluttua. Kröhöhöm. Eiku jee! Or not.
Eilen kävin tänä vuonna ekaa kertaa terdellä! MAALISKUUSSA! Aurinko paistoi niin lämpimästi ja ihanasti Raekoja platsille, ni pitihän sitä sitten kevään eka terassisidukka nautiskella. Arskatkin oli päässä. Buahaha, teillä kuulemma satoi siellä Suomessa vielä lunta eilen aamulla! :D Täällä taitaakin ripotella sitten vettä loppuviikon. Ei liikaa aurinkoa yhteen risukasaan.
Tänään kävin pitkästä aikaa taas lenkillä. Oli mukavasti lenkkipolut sulanut mutavelliksi. Uujeah. Matkan varrella oli myös ihania kevätpuroja siellä sun täällä. Hieman oli varpaat märkänä, ku kotiin pääsin. Mut hei, aurinko!! Kärpäsetki on jo täällä. KESÄ! SUVI!
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
bileitä ja (pannu)kakkuja
Nyt on jo keskiviikko! Miten toi aika onkin niin kuluvaista? Lauantaina oli tosiaan Jungle Boogie -teemabileet eräässä opiskelija-asuntolassa. Käytävät oli täys porukkaa, laskeskelin tossa eilen lisänneeni lähes 30 uutta kaveria Facebookissa. Tollasissa bileissä vaan tutustuu ihmisiin niin helposti, ku kaikki hengailee jos jonkinlaisissa eläimellisissä vetimissä. Itsehän edustin ötököiden eläinkuntaa olemalla leppäkerttu. Kuulemma söpöin lepatriinu ikinä. Mä jopa latasin kuvan! Hahaa. Seuraavaa saatte odotella hetken, sillä mun kärsivällisyys ei riitä tällä nettiyhteydellä kuvien lataamiseen. Vabandust!
Opiskelut sujuu ilmeisesti melko hyvin. Opettajan mukaan viron kielen ääntämiseni on parantunut huomattavasti aiemmasta. Ällä ei oo enää niin tumma (vain harvoissa kohdissa jää liian tummaksi!) ja õ on paikallaan. Siistii! Ilmeisesti noitten runojen ulkoa opettelu kannattaa. Voisinki järjestää sit Suomessa virolaisen runonlausuntaillan, ku palaan :D
Tänään oli sananmuodostuskurssin kontrollityö. Mun mielestä se oli melko helppo tai sit mä en vaan tajunnu yhtään mitään. En kehdannu lähteä heti ku olin valmis (kuten siis Suomessa olisin tehnyt), vaan odotin erään toisen suomalaisen häipyvän luokasta ennen mua. Kuinka tosissaan noi kaikki ottaa ton koulun? Virheet on ihan ookoo, ei niihin kuole. Vähän lungimmin, pliis. Ihmiset ei uskalla ees avata suutaan luokassa.
Kultuuride vaheline suhtlemine -kurssilla opettajamme kyllä mainitsi samaisesta seikasta, että venäläinen koulunkäynti eroaa melko radikaalisti suomalaisesta kuolunkäynnistä, mikä näkyy vahvasti muun muassa juuri oman mielipiteensä esille tuomisessa ja yksinkertaisesti esimerkiksi siinä, että suomalaiset menevät luokassa helpommin eturiviin istumaan kuin venäläiset. Se on jännä juttu. Mul on muute aika mielenkiintoisia kursseja, jos ette jo arvannu. Tulee mietittyä suomalaisuuttakin aivan eri kantilta ja muiden kulttuurien tapoja siinä sivussa. Voin varmasti käyttää kursseja hyödyksi tulevaisuudessa ulkomaalaisille suomea opettaessani (olettaen, että joskus sitä pääsen tekemään).
Sunnuntaina käytiin pienellä porukalla (neljä amerikkalaista, minä ja kaks virolaista) Cafe Shakespearessa syömässä. Se on edelleen niin outoa, että kokonaisesta ateriasta saattaa joutua pulittamaan vain muutaman hassun euron. Herkullinen lohipasta lohkesi about neljällä eurolla. Ei lainkaan paha. Illalla kõndisin vielä MS:n luo hengailemaan ja miettimään seuraavaan viikon teemabileitä. Olihan tuolloin edellisistä bileistä ehtinyt kulua jo melkein vuorokausi. Ensi viikonloppuna "sirkus tulee kaupunkiin" ja me aiotaan olla siamilaiset kaksoset. Siitä tulee takuulla hauskaa, jos vaan onnistaan suunnitelmamme toteuttamaan :)
Maanantaina kutsuttiin tänne meijän luo porukkaa nauttimaan puolalaista herkkuateriaa. MS valmisti meille Puolasta tuodusta lihasta paneroituja kotletteja kera herkullisen hapankermakurkkusalaatin. Nams! Pelattiin lautapelejä ja hengailtiin. Samalla tuli testattua kämpän tilavuutta, 14 ihmistä uppos melko iisisti :)
Eilen käytiin MS:n kanssa nyrkkeilemässä. Treeneissä ei päästy laittamaan hanskoja kertaakaan käteen, vaan koko aika tehtiin pelkkiä lihaskuntoharjoituksia. Pitänee siis mennä taas huomenna treeneihin, jotta pääsen vähän nyrkkeilemäänkin. Vuorossa on sparria, mut mä aion yrittää. Vähän jännittää, että saanko turpaan. Toivottavasti säästyn mustalta silmältä :D
Suomalainen osakunta järjestää parin viikon päästä vielä reissun Otepäähän laskemaan mäkea vähän niinku sellasilla jättiläismäisillä uimarenkailla, snowtubingiksi sitä kutsutaan. Tartossa olis sit heti perään saunailta ja illalla vielä keikka yhdellä klubilla. Nyt täytyy vielä päättää, että lähdenkö reissuun vai en :)
Tekee mieli lättyjä. Tässä vielä aiemman pannukakkuannoksen tuotantoa. Vähänkö siisti vai häh? :D
Opiskelut sujuu ilmeisesti melko hyvin. Opettajan mukaan viron kielen ääntämiseni on parantunut huomattavasti aiemmasta. Ällä ei oo enää niin tumma (vain harvoissa kohdissa jää liian tummaksi!) ja õ on paikallaan. Siistii! Ilmeisesti noitten runojen ulkoa opettelu kannattaa. Voisinki järjestää sit Suomessa virolaisen runonlausuntaillan, ku palaan :D
Tänään oli sananmuodostuskurssin kontrollityö. Mun mielestä se oli melko helppo tai sit mä en vaan tajunnu yhtään mitään. En kehdannu lähteä heti ku olin valmis (kuten siis Suomessa olisin tehnyt), vaan odotin erään toisen suomalaisen häipyvän luokasta ennen mua. Kuinka tosissaan noi kaikki ottaa ton koulun? Virheet on ihan ookoo, ei niihin kuole. Vähän lungimmin, pliis. Ihmiset ei uskalla ees avata suutaan luokassa.
Kultuuride vaheline suhtlemine -kurssilla opettajamme kyllä mainitsi samaisesta seikasta, että venäläinen koulunkäynti eroaa melko radikaalisti suomalaisesta kuolunkäynnistä, mikä näkyy vahvasti muun muassa juuri oman mielipiteensä esille tuomisessa ja yksinkertaisesti esimerkiksi siinä, että suomalaiset menevät luokassa helpommin eturiviin istumaan kuin venäläiset. Se on jännä juttu. Mul on muute aika mielenkiintoisia kursseja, jos ette jo arvannu. Tulee mietittyä suomalaisuuttakin aivan eri kantilta ja muiden kulttuurien tapoja siinä sivussa. Voin varmasti käyttää kursseja hyödyksi tulevaisuudessa ulkomaalaisille suomea opettaessani (olettaen, että joskus sitä pääsen tekemään).
Sunnuntaina käytiin pienellä porukalla (neljä amerikkalaista, minä ja kaks virolaista) Cafe Shakespearessa syömässä. Se on edelleen niin outoa, että kokonaisesta ateriasta saattaa joutua pulittamaan vain muutaman hassun euron. Herkullinen lohipasta lohkesi about neljällä eurolla. Ei lainkaan paha. Illalla kõndisin vielä MS:n luo hengailemaan ja miettimään seuraavaan viikon teemabileitä. Olihan tuolloin edellisistä bileistä ehtinyt kulua jo melkein vuorokausi. Ensi viikonloppuna "sirkus tulee kaupunkiin" ja me aiotaan olla siamilaiset kaksoset. Siitä tulee takuulla hauskaa, jos vaan onnistaan suunnitelmamme toteuttamaan :)
Maanantaina kutsuttiin tänne meijän luo porukkaa nauttimaan puolalaista herkkuateriaa. MS valmisti meille Puolasta tuodusta lihasta paneroituja kotletteja kera herkullisen hapankermakurkkusalaatin. Nams! Pelattiin lautapelejä ja hengailtiin. Samalla tuli testattua kämpän tilavuutta, 14 ihmistä uppos melko iisisti :)
Eilen käytiin MS:n kanssa nyrkkeilemässä. Treeneissä ei päästy laittamaan hanskoja kertaakaan käteen, vaan koko aika tehtiin pelkkiä lihaskuntoharjoituksia. Pitänee siis mennä taas huomenna treeneihin, jotta pääsen vähän nyrkkeilemäänkin. Vuorossa on sparria, mut mä aion yrittää. Vähän jännittää, että saanko turpaan. Toivottavasti säästyn mustalta silmältä :D
Suomalainen osakunta järjestää parin viikon päästä vielä reissun Otepäähän laskemaan mäkea vähän niinku sellasilla jättiläismäisillä uimarenkailla, snowtubingiksi sitä kutsutaan. Tartossa olis sit heti perään saunailta ja illalla vielä keikka yhdellä klubilla. Nyt täytyy vielä päättää, että lähdenkö reissuun vai en :)
Tekee mieli lättyjä. Tässä vielä aiemman pannukakkuannoksen tuotantoa. Vähänkö siisti vai häh? :D
lauantai 6. maaliskuuta 2010
This lady bug is gonna bug you all night!
Tervehdys pitkästä aikaa! Tekemistä riittää ja kiirettä pitää. Bileitä ois vaikka joka päivä, jos biletyttäis. Vanha ei vaan jaksa, siispä säästelen voimani viikonloppujuhlimiselle. MS:n kanssa oon käyny nyrkkeilemässäkin, jottei ihan pelkäks plösöilyks mee kogu elu.
Viime viikonloppuna oltiin perjantaina Illegaardissa kattomassa ku USA löylytti Suomea. Lauantaina vietettiin yhden suomalaisen vaihtaripojan 25-vuotissynttäreitä Megazonessa laserpyssyillä sotien, SUOMALAISESSA saunassa saunoen ja mun ja MS:n tekemää kakkua syöden, myöhemmin jatkoillen opiskelija-asuntolassa ja Club Tallinnissa (ilmaiseksi) juhlien.
Eilen käytiin leffassa kattomassa The Brothers. Ei ollu mikään kevyt elokuva. Haaveena ois päästä kattomaan Alice in Wonderland alkuperäisversiona, mutta täällä Tartossa näytetään vain viroksi dubattua versiota. Pyh. Pitänee mennä Tallinnaan asti sitä elokuvaa kattomaan :D Illalla kokkailtiin tyttöjen kanssa mielettömän herkullista kasviskeittoa ja vietettiin alkoholitonta iltaa leffaa katsellen. Mukavaa vaihtelua ainaiselle yhdessä dokaamiselle.
Tänään on tiedossa Jungle Boogie tuolla opiskelija-asuntolassa. Tällä hetkellä on Facebookin kautta ilmoittautunut 65 tyyppiä. Ideana on pitää yhden kerroksen ("vaihtarikerroksen") kaikki ovet auki ja bileet käytävällä. Kaikki on pukeutunu eläimiksi, skaalaa on leppäkertusta lumileopardiin. Meikä pukeutuu leppikseks! Löysin Humanasta (vähän niinku Suomen UFF) punaisen neulemekon, jolle näytin vähän saksia ja tein siitä viitan. Kävin (kirjoitin tähän ensin virolaisen vastineen käisin. En puhu pian enää mitään kieltä.) ostamassa vähän mustaa askarteluhuopaa ja villalankaa (eli halvinta mahdollista akryylihöttölankaa) ja taiteilin itselleni upeista upeimman leppäkerttuviitan. Kuvia luvassa ainakin Facebookiin, kunhan pääsen sitä käyttämään. Myöhemmin voin tarvittaessa muokata viitasta itselleni Supermani viitan tai vaikkapa Punamütsikese asun. Lisää teemabileitä!
Takana on yks kontrolltöö, ens viikolla tiedossa vielä kaksi ja sitä seuraavalla viikolla yksi. Tekstejä pitää kirjoitella ja palautella harva se viikko. Kovasti ne tahtoo kontrolloida meijän opiskelua. "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle", my ass. Ainii, se olikin Turun yliopiston iskulause. Onneks opettajat on kivoja, muutoin tuo opiskelu saattais käydä hermoille, ku ei leppäkerttu pilkuistaan eroon pääse.
Suomeen tuun maaliskuun viimeiseksi viikonlopuksi. Raivatkaapa kalenteristanne tilaa ja miettikää mulle kaikkee kivaa ohjelmaa :) Torstain suunnittelin viettäväni Tampereella (Jos pappa lukee tätä, ni voisin vaikka tulla yöks!), perjantain Porissa ja lauantain Turussa. Sunnuntaina pitää matkata takaisin tänne Tarttoon. Kilometrejä kertyy muutama hassu. Onneks mulla on matkaseuraa ja matkat voi hyödyntää fiksusti opiskeluun!
Lennä, lennä leppäkerttu
ison kiven juureen.
Siellä äitis keittää sulle
ison padan puuroo.
P.S. Äiti, odotan herkkuillallista ;)
Pian nähdään! <3
Viime viikonloppuna oltiin perjantaina Illegaardissa kattomassa ku USA löylytti Suomea. Lauantaina vietettiin yhden suomalaisen vaihtaripojan 25-vuotissynttäreitä Megazonessa laserpyssyillä sotien, SUOMALAISESSA saunassa saunoen ja mun ja MS:n tekemää kakkua syöden, myöhemmin jatkoillen opiskelija-asuntolassa ja Club Tallinnissa (ilmaiseksi) juhlien.
Eilen käytiin leffassa kattomassa The Brothers. Ei ollu mikään kevyt elokuva. Haaveena ois päästä kattomaan Alice in Wonderland alkuperäisversiona, mutta täällä Tartossa näytetään vain viroksi dubattua versiota. Pyh. Pitänee mennä Tallinnaan asti sitä elokuvaa kattomaan :D Illalla kokkailtiin tyttöjen kanssa mielettömän herkullista kasviskeittoa ja vietettiin alkoholitonta iltaa leffaa katsellen. Mukavaa vaihtelua ainaiselle yhdessä dokaamiselle.
Tänään on tiedossa Jungle Boogie tuolla opiskelija-asuntolassa. Tällä hetkellä on Facebookin kautta ilmoittautunut 65 tyyppiä. Ideana on pitää yhden kerroksen ("vaihtarikerroksen") kaikki ovet auki ja bileet käytävällä. Kaikki on pukeutunu eläimiksi, skaalaa on leppäkertusta lumileopardiin. Meikä pukeutuu leppikseks! Löysin Humanasta (vähän niinku Suomen UFF) punaisen neulemekon, jolle näytin vähän saksia ja tein siitä viitan. Kävin (kirjoitin tähän ensin virolaisen vastineen käisin. En puhu pian enää mitään kieltä.) ostamassa vähän mustaa askarteluhuopaa ja villalankaa (eli halvinta mahdollista akryylihöttölankaa) ja taiteilin itselleni upeista upeimman leppäkerttuviitan. Kuvia luvassa ainakin Facebookiin, kunhan pääsen sitä käyttämään. Myöhemmin voin tarvittaessa muokata viitasta itselleni Supermani viitan tai vaikkapa Punamütsikese asun. Lisää teemabileitä!
Takana on yks kontrolltöö, ens viikolla tiedossa vielä kaksi ja sitä seuraavalla viikolla yksi. Tekstejä pitää kirjoitella ja palautella harva se viikko. Kovasti ne tahtoo kontrolloida meijän opiskelua. "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle", my ass. Ainii, se olikin Turun yliopiston iskulause. Onneks opettajat on kivoja, muutoin tuo opiskelu saattais käydä hermoille, ku ei leppäkerttu pilkuistaan eroon pääse.
Suomeen tuun maaliskuun viimeiseksi viikonlopuksi. Raivatkaapa kalenteristanne tilaa ja miettikää mulle kaikkee kivaa ohjelmaa :) Torstain suunnittelin viettäväni Tampereella (Jos pappa lukee tätä, ni voisin vaikka tulla yöks!), perjantain Porissa ja lauantain Turussa. Sunnuntaina pitää matkata takaisin tänne Tarttoon. Kilometrejä kertyy muutama hassu. Onneks mulla on matkaseuraa ja matkat voi hyödyntää fiksusti opiskeluun!
Lennä, lennä leppäkerttu
ison kiven juureen.
Siellä äitis keittää sulle
ison padan puuroo.
P.S. Äiti, odotan herkkuillallista ;)
Pian nähdään! <3
tiistai 23. helmikuuta 2010
pidustus
Sunnuntai meni pääosin ihan vain rötvätessä. Nukuin myöhään (eli heräsin kympiltä ja vietin tunnin sängyssä kirjaa lukien). Hengailin aikani kunnes teki mieli lähteä ulos kävelemään, eksyin sitten samalla kaupungille kiertelemään ja bongasin vanhasta kauppahallista virolaisen mini-Honkkarin - Super Box! Tuotteet oli ihan oikeesti täysin samoja ku Suomessa Honkkarissa. Oli kovin kotoisa tunnelma. Missionani oli löytää vispilä ja kyllähän sieltä sellainenkin mukaan tarttui kaiken muun roinan lisäksi.
Kotiin päästyäni kokkailin, keitin kahvit (ostin kofeiinivajetilassa itselleni pressopannun, jotta aikaiset aamut alkaisi ees jotenkuten inhimillisissä merkeissä) ja leivoin masaliisaa. Sitä on nyt sitten syötetty suomalaiselle, virolaiselle, puolalaiselle ja amerikkalaiselle, ja hyvin uppos. Masaliisa valloittaa maailman! Tylsistyttyäni hengailemaan kotosalla tekemättä mitään (kielsin itseltäni opiskelun sunnuntaina), raahasin luuni kukkulan yli MS:n luo. Siellä vietin myös eilisen illan hyvässä seurassa uutta blogia luoden. Sisältöä on luvassa lähipäivinä. Kirjoittavaa on!
Tänään onkin sitten Viron itsenäisyyspäivän aatto. Mun koulupäivä loppui jo kympiltä, ku luennoitsija ei halunnu pitää iltapäivän luentoja lainkaan. Heillä kun on lupa lähteä aiemmin kotiin valmistautumaan suureen juhlapäivään. Ylimääräiset vapaapäivät kelpaa aina. Käytiin tyttöjen kanssa lounaalla Suudlevad tudengit -ravintolassa, edullista ja maukasta opiskelijaruokaa. Palvelussa ois parantamisen varaa (aiheesta tiedossa enemmän juttua toisen blogin puolella enkuks!). Nyt ois illan ohjelmassa vielä erään saksalaisen tytön synttärit sekä tietenkin Viron itsenäisyyspäivän juhlistamista. Toivottavasti lumisade hellittää sen verran että selviän edes puolikuivana perille asti. Mistä tota lunta oikein tulee?!
Ainii, täältä on porukkaa lähdössä ens viikolla Lappiin. Matkakustannukset yhteensä 85 € ja yöpaikat tiedossa maksutta couchsurfingin kautta. Vähän kutkuttais lähteä. Kuinka friikkiä on tulla Viroon ja mennä täältä ulkomaalaisten kanssa Lappiin Riian kautta? :D To go or not to go?! Nii, ehtisin ehkä näkemään tyyppejä Tampereella!
Kotiin päästyäni kokkailin, keitin kahvit (ostin kofeiinivajetilassa itselleni pressopannun, jotta aikaiset aamut alkaisi ees jotenkuten inhimillisissä merkeissä) ja leivoin masaliisaa. Sitä on nyt sitten syötetty suomalaiselle, virolaiselle, puolalaiselle ja amerikkalaiselle, ja hyvin uppos. Masaliisa valloittaa maailman! Tylsistyttyäni hengailemaan kotosalla tekemättä mitään (kielsin itseltäni opiskelun sunnuntaina), raahasin luuni kukkulan yli MS:n luo. Siellä vietin myös eilisen illan hyvässä seurassa uutta blogia luoden. Sisältöä on luvassa lähipäivinä. Kirjoittavaa on!
Tänään onkin sitten Viron itsenäisyyspäivän aatto. Mun koulupäivä loppui jo kympiltä, ku luennoitsija ei halunnu pitää iltapäivän luentoja lainkaan. Heillä kun on lupa lähteä aiemmin kotiin valmistautumaan suureen juhlapäivään. Ylimääräiset vapaapäivät kelpaa aina. Käytiin tyttöjen kanssa lounaalla Suudlevad tudengit -ravintolassa, edullista ja maukasta opiskelijaruokaa. Palvelussa ois parantamisen varaa (aiheesta tiedossa enemmän juttua toisen blogin puolella enkuks!). Nyt ois illan ohjelmassa vielä erään saksalaisen tytön synttärit sekä tietenkin Viron itsenäisyyspäivän juhlistamista. Toivottavasti lumisade hellittää sen verran että selviän edes puolikuivana perille asti. Mistä tota lunta oikein tulee?!
Ainii, täältä on porukkaa lähdössä ens viikolla Lappiin. Matkakustannukset yhteensä 85 € ja yöpaikat tiedossa maksutta couchsurfingin kautta. Vähän kutkuttais lähteä. Kuinka friikkiä on tulla Viroon ja mennä täältä ulkomaalaisten kanssa Lappiin Riian kautta? :D To go or not to go?! Nii, ehtisin ehkä näkemään tyyppejä Tampereella!
lauantai 20. helmikuuta 2010
Maiasmokad
Like sand's through the hour glass, so are the days of our lives. Aika kuluu ihan hullua tahtia, yli viikko ehtinyt taas kulua edellisestä päivityksestä. Viime viikonlopun vietin Otepäässä ESNow-reissulla lumilautaillen, saunoen, paljussa pulikoiden, juomapelejä pelaten, luistellen (meinasin kirjoittaa uisutellen, viro hiipii salakavalasti äidinkieleeni) ja muihin Erasmus-opiskelijoihin tutustuen. Oli kyllä mahtava reissu! Kuvamateriaalia on vähän heikosti, mutta nekin kaikki on Facebookissa nähtävillä. Tää nettiyhteys on niin hullun hidas, etten kykene niitä nyt tänne lataamaan. Vabandust.
Viime sunnuntaina oli ystävänpäivä. Käytiin tyttöjen kanssa leffassa kattomassa päivän teemaan sopien Valentine's Day -elokuva. Neljän hengen porukalla saa ryhmäalennuksen, jolloin hintaa lipulle jää hurjat 50 kr, eli himpun yli kolme euroa (normaali hinta hurjat 75 kr eli alle viis euroa). Mahtavan näytöksen jälkeen elokuvanautinnon kruunasi Cinamon Cineman tarjoama jäätis. Saatan käydä tän kevään aikana pari kertaa leffassa :)
Maanantaina aloitin vielä yhden uuden kurssin nimeltä Viron kansanuskonto. Kiinnostava aihe, jokseenkin ennestään tuttukin, mutta luennoitsija puhuu niin hiljaisella äänellä ja epäselvästi, että ulkomaalaisena on turhan vaikea pysyä kärryillä. Annoin keskiviikkona kurssille vielä toisen tsäänssin, mutta taitaapi pudota mun lukujärjestyksestä kokonaan pois. Luentopäiväkirjaa on jonkin verran vaikea pitää, jos ei kuule mitään. Ja meneepä se kaiken lisäks osin päällekäin toisen kurssin kanssa. Jälleen kerran täytyy myöntää itselleni etten ole yli-ihminen.
Laskiaistiistaina kävin Kassitoomella kelgutamassa ja vastlakukleid eli laskiaspullia syömässä. Kerkesinpä yhden päivän aikana vedellä pullia kokonaiset kolme kappaletta, sillä illalla Rehepapp-ravintolassa Erasmus-opiskelijoiden pippaloissa oli samaisia leivonnaisia tarjolla. Valitettavasti virolaiset ei ymmärrä laittaa pullan sisään lainkaan hilloa, vaan pulla tarjoillaan vain kermavaahdon kera. En valita, hyvää se niinkin oli, mutta kyllä laskiaspulla vastlakukkelin voittaa!
Torstaina pääsin harrastamaan vähän urheiluakin! Käytiin parin suomalaisen, yhden italialaisen ja yhden puolalaisen kanssa kokeilemassa Capoeiraa. Ohjaajan mukaan mä ja MS oltiin liikkeissämme suorastaan kissamaisia. Ilmeisesti se oli hyvä asia, sillä luonnonlahjakkuuksina tämä meitä piti :D Tais kyllä kuitenkin jäädä toistaiseksi viimeiseksi kerraksi, sillä hinta oli vähän turhan suolainen. Ens viikolla aion mennä tsekkaamaan paikallisen yliopistoliikunnan nyrkkeilytarjonnan. Mä aion löytää täältä vielä itselleni sopivan liikuntamuodon! Tätä menoa paisun vauhdikkaammin kuin vastlakukkel-taikina.
Eilen käytiin Viron kulttuurihistorian ryhmän kanssa Eesti Rahva Muuseumissa tutustumassa virolaisen kansan vanhoihin elintapoihin. Olisin tahtonut käydä kierroksen paljon hartaammin läpi, mutta oli kuitenkin hienoa päästä tutustumaan esineisiin ja asioihin ammattitaitoisen oppaan johtamana. Käytännönläheistä opetusta, mulle meeldib. Illalla käytiin MS:n kanssa (eli kissamaisten kissanaisten kesken) ulkona syömässä. MS onnistui telomaan koipensa torstai-iltana capoeiratessamme, joten liikkuminen lumisilla ja jäisillä kaduilla oli jokseenkin vaivalloista. Päädyimme jälleen (minulle) tuttuun ja turvalliseen Vildeen, jossa herkullinen ruoka on itsestäänselvyys. Voin kyllä vilpittömästi suositella. Tarjoilijat osaavat myös englantia, joten turistinakaan ei varmasti jää ruoatta.
Tänään käytettiin MJ:n kanssa kännykkäoperaattorilta saamani lahjakortti Café Pierressä, joka sijaitsee Raekoja platsilla. Kahvilla maustettu juustokakku oli tajunnanräjäyttävää, saatan yrittää jäljitellä sitä jossain vaiheessa kotikokin keittiössä. MJ:n suklaatorttu oli myös täyteläisen suklaista, kuorrute taisi olla konjakilla maustettu (jos alkoholihampaani tunnisti maun oikein). Tarton kahvilat ja ravintolat on kyllä jotain aivan mahtavaa. Suomessa sarnasista annoksista sais maksaa tuplahinnan.
Kävin myös vähän alennusmyyntejä kiertelemässä. Mukaan tarttui mm. vaaleat arkisaappaat noin 25 eurolla, joita aion käyttää Tarton suolaisilla lörts-teillä, sillä vain hullu pilaa nahkakenkänsä täällä. On raivostuttavaa putsata suolaa kenkien pinnasta joka ikinen päivä. Kaiken lisäksi aine vielä syövyttääkin nahkapintaa. Onneks ei oo tuliterät popot meikäläisellä käytössä, vähän saattais harmittaa.
Mutta nyt hakkab lauantainen leffailta. Palailen taas (myöhemmin toivottavasti kuvien kera). Tsau!
Viime sunnuntaina oli ystävänpäivä. Käytiin tyttöjen kanssa leffassa kattomassa päivän teemaan sopien Valentine's Day -elokuva. Neljän hengen porukalla saa ryhmäalennuksen, jolloin hintaa lipulle jää hurjat 50 kr, eli himpun yli kolme euroa (normaali hinta hurjat 75 kr eli alle viis euroa). Mahtavan näytöksen jälkeen elokuvanautinnon kruunasi Cinamon Cineman tarjoama jäätis. Saatan käydä tän kevään aikana pari kertaa leffassa :)
Maanantaina aloitin vielä yhden uuden kurssin nimeltä Viron kansanuskonto. Kiinnostava aihe, jokseenkin ennestään tuttukin, mutta luennoitsija puhuu niin hiljaisella äänellä ja epäselvästi, että ulkomaalaisena on turhan vaikea pysyä kärryillä. Annoin keskiviikkona kurssille vielä toisen tsäänssin, mutta taitaapi pudota mun lukujärjestyksestä kokonaan pois. Luentopäiväkirjaa on jonkin verran vaikea pitää, jos ei kuule mitään. Ja meneepä se kaiken lisäks osin päällekäin toisen kurssin kanssa. Jälleen kerran täytyy myöntää itselleni etten ole yli-ihminen.
Laskiaistiistaina kävin Kassitoomella kelgutamassa ja vastlakukleid eli laskiaspullia syömässä. Kerkesinpä yhden päivän aikana vedellä pullia kokonaiset kolme kappaletta, sillä illalla Rehepapp-ravintolassa Erasmus-opiskelijoiden pippaloissa oli samaisia leivonnaisia tarjolla. Valitettavasti virolaiset ei ymmärrä laittaa pullan sisään lainkaan hilloa, vaan pulla tarjoillaan vain kermavaahdon kera. En valita, hyvää se niinkin oli, mutta kyllä laskiaspulla vastlakukkelin voittaa!
Torstaina pääsin harrastamaan vähän urheiluakin! Käytiin parin suomalaisen, yhden italialaisen ja yhden puolalaisen kanssa kokeilemassa Capoeiraa. Ohjaajan mukaan mä ja MS oltiin liikkeissämme suorastaan kissamaisia. Ilmeisesti se oli hyvä asia, sillä luonnonlahjakkuuksina tämä meitä piti :D Tais kyllä kuitenkin jäädä toistaiseksi viimeiseksi kerraksi, sillä hinta oli vähän turhan suolainen. Ens viikolla aion mennä tsekkaamaan paikallisen yliopistoliikunnan nyrkkeilytarjonnan. Mä aion löytää täältä vielä itselleni sopivan liikuntamuodon! Tätä menoa paisun vauhdikkaammin kuin vastlakukkel-taikina.
Eilen käytiin Viron kulttuurihistorian ryhmän kanssa Eesti Rahva Muuseumissa tutustumassa virolaisen kansan vanhoihin elintapoihin. Olisin tahtonut käydä kierroksen paljon hartaammin läpi, mutta oli kuitenkin hienoa päästä tutustumaan esineisiin ja asioihin ammattitaitoisen oppaan johtamana. Käytännönläheistä opetusta, mulle meeldib. Illalla käytiin MS:n kanssa (eli kissamaisten kissanaisten kesken) ulkona syömässä. MS onnistui telomaan koipensa torstai-iltana capoeiratessamme, joten liikkuminen lumisilla ja jäisillä kaduilla oli jokseenkin vaivalloista. Päädyimme jälleen (minulle) tuttuun ja turvalliseen Vildeen, jossa herkullinen ruoka on itsestäänselvyys. Voin kyllä vilpittömästi suositella. Tarjoilijat osaavat myös englantia, joten turistinakaan ei varmasti jää ruoatta.
Tänään käytettiin MJ:n kanssa kännykkäoperaattorilta saamani lahjakortti Café Pierressä, joka sijaitsee Raekoja platsilla. Kahvilla maustettu juustokakku oli tajunnanräjäyttävää, saatan yrittää jäljitellä sitä jossain vaiheessa kotikokin keittiössä. MJ:n suklaatorttu oli myös täyteläisen suklaista, kuorrute taisi olla konjakilla maustettu (jos alkoholihampaani tunnisti maun oikein). Tarton kahvilat ja ravintolat on kyllä jotain aivan mahtavaa. Suomessa sarnasista annoksista sais maksaa tuplahinnan.
Kävin myös vähän alennusmyyntejä kiertelemässä. Mukaan tarttui mm. vaaleat arkisaappaat noin 25 eurolla, joita aion käyttää Tarton suolaisilla lörts-teillä, sillä vain hullu pilaa nahkakenkänsä täällä. On raivostuttavaa putsata suolaa kenkien pinnasta joka ikinen päivä. Kaiken lisäksi aine vielä syövyttääkin nahkapintaa. Onneks ei oo tuliterät popot meikäläisellä käytössä, vähän saattais harmittaa.
Mutta nyt hakkab lauantainen leffailta. Palailen taas (myöhemmin toivottavasti kuvien kera). Tsau!
torstai 11. helmikuuta 2010
Kohanemine
Arvatkaa kuka on opiskellu tällä viikolla ahkerammin kuin koskaan? Ihan hulluna kotitehtäviä kaiken muun uuden lisäksi. Viron kielen kielioppisäännöt olin onnistunut lahjakkaasti unohtamaan lähes tyystin ja nyt niitä sit tarvitaan 24/7. Ei riitä että tietää oikean muodon, vaan sitten kysytään 3-vuotiaiden lempikysymys "Miksi?". Voi apua! Jos tän kevään jälkeen en osaa viroa ainakin kaksi kertaa paremmin kuin tänne tullessa, ni on ihme!
Mulla on siis joka aamu luento joko puol ysiltä tai vartin yli kymmenen. 14 luentoa viikon aikana. Whattaa?! Oliks mulla yliopistossa ekanakaan vuonna niin paljon luentoja? :D Oon ehtiny tottua siihen, että on ehkä yks luentokurssi ja loput opiskelut hoituu kotona lukien ja tietokoneella naputtaen. Täällä on vissiin satsattu vähän enemmän opetusresursseihin, sillä praktilise eesti keelen oppitunti mulla on joka aamu maanantaista perjantaihin.
Jokaisen kurssin suorittamiseen liittyy jonkinlainen kontrollityö tai useampikin, joiden avulla opettajat tsekkaavat osaamisen tasoa ja oppimistehokkuutta. Ensi sunnuntaina on ensimmäisen tekstin kalmanlinja. Lisäksi meidän pitää lukea kaunokirjallisia teoksia ihan vain kielen harjoittelun takia, opetella runoja ULKOA, opetella jostain näytelmästä kahden sivun verran vuorosanoja ULKOA (ja siis esittää näytelmä muiden edessä) ja lausua korrektisti kaikki keskikorkeat takavokaalit ja liudentuneet ällät ja ännät. Tiedoksi vain teille, että suomalainen ällä on liian tumma viron kieleen. Valitettavasti en itse kuule juuri mitään eroa suomen ja viron ällän välillä. Tooosi helppo siis opetella heleyttämään sitä. Kuulemma pitäis pitää kieli rentona... jokseenkin haasteellista toteuttaa esimerkiksi sanassa tegeleda, joka on muutenkin niin töksähtelevä sana. Huoh. Mutta turkulaiset opiskelijatoverini, voitteko kuvitella tätä opetuksen tasoa? Kaikki opettajat huolehtivat erikseen jokaisen oppilaan oppimisesta: opettajat pitävät jokaiselle oppilaalle ns. korjaustunnin (tai puolituntisen). Mä yritän ottaa tästä nyt kaiken irti. Ei meil Suames vaa.
Lisäksi OPETTAJAT järjestävät meille opiskelijoille ohjelmaa. Ensi viikolla on laskiaistiistaina tiedossa virolaisen(kin) perinteen mukaisesti hernekeittoa ja laskiaispullaa Kassitoomen mäenlaskun lisäksi. Opettaja siis lupasi itse ostaa muutaman pulkan meitä varten! Lisäksi meille järjestetään joka torstai jonkinlaisia kieli-iltoja, joissa voi käydä vapaamuotoisemmin juttelemassa muiden opiskelijoiden kanssa ja myös harjoitella suullista esiintymistä yleisön edessä pitämällä esitelmiä. Fonetiikan opettaja puolestaan sanoi laittavansa meidät (vaikka sitten puoliväkisin) esittämään näytelmän keväällä Tampere majan juhlassa. Ehheh. Mä tuun täältä ihan uutena ihmisenä takaisin. Onneks oon käyny yliopistolla Leiki tomaattia -kurssin jo aiemmin, joten ehkä toikaan ei niin paha oo :D
No mutta se opiskelusta. Kävin tänään maahanmuuttovirostossa tekemässä hakemuksen virolaista henkilökorttia varten. Onnistuinpahan kuvassa taas erittäin hyvin ellen täydellisesti. Eikös se Elimäen koottujen tarkoitusten mukaan kuopio ollut se ilme :D Aiemmin tällä viikolla kävin siis hakemassa jo virolaisen henkilötunnuksen ja pankkitilikin on avattu. Ensi viikolla saapuu pankkikorttikin. Jeea! Ei tarvi enää maksella ylimääräistä jokaisesta käteisnostosta. Viime viikolla sain kirjastokortin, jota ilman ei yliopiston kirjastoon pääse edes sisään. Vielä pitäis luoda kirjastoon virtuaalitili, josta voin maksella esimerkiksi tulosteita ja kopioita. Täällä on yliopiston kirjastossa harvinaisen toimivan oloinen tietokonetyöskentelyalue, jossa ajattelin tulevaisuudessa kaikki tarvittavat tulosteet käydä tulostamssa.
Maanantaina oli uusille Erasmus-opiskelijoille vararehtorin tapaaminen kaupunginmuseossa. Tarjolla oli viiniä, juustoja, tuulihattuja, hedelmiä, kahvia, kakkua... you name it! Lukuisat tarjoilijat pitivät huolta, ettei vaihto-opiskelijan viinilasi päässyt täysin tyhjentymään missään vaiheessa. Eilen olikin sitten Erasmus-opiskelijoiden Welcome party Club Illusionissa. Jälleen oli tarjolla ilmaista alkoholia. Mä pyrin olemaan alkoholisoitumatta täällä. Onneks en asu tuolla opiskelija-asuntolassa, siellä kun on ollut kuulemma joka ilta jonkinlaiset bileet. Joka-aamuiset luennot pitää viikkoryypiskelyn aisoissa.
Tiätteks mitä?! Mä meen huomenna ekaa kertaa elämässäni lumilautailemaan. Piti tulla tänne etelään säälittäville mäennyppylöille sitä varten. On se kuulemma ihan 60-metrinen rinne. Reissu oli niin suosittu, että paikat täyttyi silmänräpäyksessä. Samaisesta syystä olenkin ainut suomalainen niiden reilun 40 ihmisen joukossa. Tiedossa bussimatkailua, laskettelua, illallinen ravintolassa, saunomista, juhlimista sekä yöpyminen ja aamiainen jossain hostellissa... yhteensä 400 kr (n. 25 euroa)! Laskettelupuvun sain lainaan kaverin kaverilta. Ihanat virolaiset <3
xx
P.S. Äiti, meijän viron kielen ryhmässä on poika nimeltä Juri! :)
Mulla on siis joka aamu luento joko puol ysiltä tai vartin yli kymmenen. 14 luentoa viikon aikana. Whattaa?! Oliks mulla yliopistossa ekanakaan vuonna niin paljon luentoja? :D Oon ehtiny tottua siihen, että on ehkä yks luentokurssi ja loput opiskelut hoituu kotona lukien ja tietokoneella naputtaen. Täällä on vissiin satsattu vähän enemmän opetusresursseihin, sillä praktilise eesti keelen oppitunti mulla on joka aamu maanantaista perjantaihin.
Jokaisen kurssin suorittamiseen liittyy jonkinlainen kontrollityö tai useampikin, joiden avulla opettajat tsekkaavat osaamisen tasoa ja oppimistehokkuutta. Ensi sunnuntaina on ensimmäisen tekstin kalmanlinja. Lisäksi meidän pitää lukea kaunokirjallisia teoksia ihan vain kielen harjoittelun takia, opetella runoja ULKOA, opetella jostain näytelmästä kahden sivun verran vuorosanoja ULKOA (ja siis esittää näytelmä muiden edessä) ja lausua korrektisti kaikki keskikorkeat takavokaalit ja liudentuneet ällät ja ännät. Tiedoksi vain teille, että suomalainen ällä on liian tumma viron kieleen. Valitettavasti en itse kuule juuri mitään eroa suomen ja viron ällän välillä. Tooosi helppo siis opetella heleyttämään sitä. Kuulemma pitäis pitää kieli rentona... jokseenkin haasteellista toteuttaa esimerkiksi sanassa tegeleda, joka on muutenkin niin töksähtelevä sana. Huoh. Mutta turkulaiset opiskelijatoverini, voitteko kuvitella tätä opetuksen tasoa? Kaikki opettajat huolehtivat erikseen jokaisen oppilaan oppimisesta: opettajat pitävät jokaiselle oppilaalle ns. korjaustunnin (tai puolituntisen). Mä yritän ottaa tästä nyt kaiken irti. Ei meil Suames vaa.
Lisäksi OPETTAJAT järjestävät meille opiskelijoille ohjelmaa. Ensi viikolla on laskiaistiistaina tiedossa virolaisen(kin) perinteen mukaisesti hernekeittoa ja laskiaispullaa Kassitoomen mäenlaskun lisäksi. Opettaja siis lupasi itse ostaa muutaman pulkan meitä varten! Lisäksi meille järjestetään joka torstai jonkinlaisia kieli-iltoja, joissa voi käydä vapaamuotoisemmin juttelemassa muiden opiskelijoiden kanssa ja myös harjoitella suullista esiintymistä yleisön edessä pitämällä esitelmiä. Fonetiikan opettaja puolestaan sanoi laittavansa meidät (vaikka sitten puoliväkisin) esittämään näytelmän keväällä Tampere majan juhlassa. Ehheh. Mä tuun täältä ihan uutena ihmisenä takaisin. Onneks oon käyny yliopistolla Leiki tomaattia -kurssin jo aiemmin, joten ehkä toikaan ei niin paha oo :D
No mutta se opiskelusta. Kävin tänään maahanmuuttovirostossa tekemässä hakemuksen virolaista henkilökorttia varten. Onnistuinpahan kuvassa taas erittäin hyvin ellen täydellisesti. Eikös se Elimäen koottujen tarkoitusten mukaan kuopio ollut se ilme :D Aiemmin tällä viikolla kävin siis hakemassa jo virolaisen henkilötunnuksen ja pankkitilikin on avattu. Ensi viikolla saapuu pankkikorttikin. Jeea! Ei tarvi enää maksella ylimääräistä jokaisesta käteisnostosta. Viime viikolla sain kirjastokortin, jota ilman ei yliopiston kirjastoon pääse edes sisään. Vielä pitäis luoda kirjastoon virtuaalitili, josta voin maksella esimerkiksi tulosteita ja kopioita. Täällä on yliopiston kirjastossa harvinaisen toimivan oloinen tietokonetyöskentelyalue, jossa ajattelin tulevaisuudessa kaikki tarvittavat tulosteet käydä tulostamssa.
Maanantaina oli uusille Erasmus-opiskelijoille vararehtorin tapaaminen kaupunginmuseossa. Tarjolla oli viiniä, juustoja, tuulihattuja, hedelmiä, kahvia, kakkua... you name it! Lukuisat tarjoilijat pitivät huolta, ettei vaihto-opiskelijan viinilasi päässyt täysin tyhjentymään missään vaiheessa. Eilen olikin sitten Erasmus-opiskelijoiden Welcome party Club Illusionissa. Jälleen oli tarjolla ilmaista alkoholia. Mä pyrin olemaan alkoholisoitumatta täällä. Onneks en asu tuolla opiskelija-asuntolassa, siellä kun on ollut kuulemma joka ilta jonkinlaiset bileet. Joka-aamuiset luennot pitää viikkoryypiskelyn aisoissa.
Tiätteks mitä?! Mä meen huomenna ekaa kertaa elämässäni lumilautailemaan. Piti tulla tänne etelään säälittäville mäennyppylöille sitä varten. On se kuulemma ihan 60-metrinen rinne. Reissu oli niin suosittu, että paikat täyttyi silmänräpäyksessä. Samaisesta syystä olenkin ainut suomalainen niiden reilun 40 ihmisen joukossa. Tiedossa bussimatkailua, laskettelua, illallinen ravintolassa, saunomista, juhlimista sekä yöpyminen ja aamiainen jossain hostellissa... yhteensä 400 kr (n. 25 euroa)! Laskettelupuvun sain lainaan kaverin kaverilta. Ihanat virolaiset <3
xx
P.S. Äiti, meijän viron kielen ryhmässä on poika nimeltä Juri! :)
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Kolimine
Nyt oon vihdoin päässy muuttamaan uuteen asuntoon. Perjantaina illalla kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja sain avaimet tähän kämppään. Saavuin eilen jo puolenpäivän aikoihin tänne siivoilemaan ja sitä siivottavaa on riittänyt aina kuluvaan iltaan asti. Meitä ennen tässä kämpässä sattui asumaan siivoustaidoton sika, joka ei ole eläessään moppiin tarttunut saatikka pessyt vessanpönttöä. Kyllä. Vessanpönttö näytti just siltä, miltä voitte sen kuvitella näyttäneen. YÄK! Harjoittelin ihan varta vasten käyttämään siivouskäsineitä, sen verran kämpän ulkonäkö ja haju kuvotti. Ainiin, Herra Sika on myös polttanut vessassa tupakkaa, koska sitä vartenhan siellä on ilmastointi. Yeah right. Hajuhaitat on nyt melkein kukistettu. Vinkki: älä koskaan vuokraa asuntoa miehelle / älä koskaan muuta asuntoon miesasukkaan jälkeen. Herra Sika on muuten ammatiltaan kokki - miellyttävää ajatella, että joku noin epäsiisti ihminen tekee ruokaa. Tuplayäks.
Muutto sujui mutkista huolimatta yllättävän helposti. Satuimme samaan aikaan naapurin kanssa rappuun, kun olimme lähdössä ensimmäiselle pulkkakuormaretkelle. Naapuri tarjoutui kuskaamaan tavarat uuteen asuntoon, pitihän moiseen tarjoukseen suostua. Voitteko uskoa, kuinka mukavia virolaiset on?! Suomessa naapurit vain murahtelee rappukäytävässä toisilleen ja valittaa, että naapurista kuuluu elämisen ääniä. Huoh. Samainen naapuri auttoi siis edellisessä asunnossa myös eristämään ikkunoita, kytki internetin ja lainasi polttopuita ensihätään. Mieletöntä!
Torstaina ja perjantaina oli meidän vaihtareitten orientaatiokurssi, joka kattoi monta kierrosta ja opastusta. Tutustuttiin yliopiston kirjastoon ja käytiin mm. kurkkaamassa yliopiston vanhaa opiskelijavankilaa, jonne muinoin joutui esimerkiksi kiroilun takia. Kiehtovaa historiaa.
Torstaina oli heti ensimmäiset vaihtaribileet, PubCrawl. Jakauduttiin ryhmiin ja kierreltiin muutamassa baarissa tekien tehtäviä. Lopulta kokoonnuttiin kaikki samaan baariin. Oli kiva saada tutustua heti muihin vaihtareihin :)
Perjantaina käytiin M:n ja kaimani kanssa Club Illusionissa vähän tanssahtelemassa. Vähän oli klubi eri kaliiberia kuin Suomessa! Naiset pääsi ensimmäisellä tunnilla ilmaiseksi sisään ja narikkakin oli ilmainen (kuten Virossa käsittääkseni aina, täällä on kirjastossakin valvottu vaatesäilytys!). Tanssilattia oli suomalaiseen baariin verrattaen ainakin kaksinkertainen, ihmiset kohteliaita eikä suomalaisia öykkäreitä näkynyt. Miksi, oi miksi ei Suomessakin ole sivistynyttä mutta rentoa klubikulttuuria?!
Tänään olen pessyt about miljoona koneellista pyykkiä ja vaatteet on pitkin kämppää kuivumassa ties missä. Samaisesta syystä kämpästä ei heru vielä kuvia. Lupaan laittaa niitäkin vielä esille (äiti niitä ainakin kovasti tuntuu kyselevän :D). Tiskasin myös kaikki astiat, mitä kaapeista löytyi, eli noin 30 lasia ja muutamia kippoja ja kuppeja. Huh. Muuttaminen käy urheilusta, vaikkakin nyt alkaa olla jo melko kova hinku nyrkkeilemään. Ens viikonloppuna on sentään tiedossa talviurheilua, sillä ESN järjestää vaihtareille reissun Otepäähän laskettelemaan ja luistelemaan! Hihii!
Huomenna on ihka eka koulupäivä! Iik! Kell kümme pitää olla jo harhailemassa päärakennuksen käytävillä etsien oikeaa luokkahuonetta. Odotan myös mielenkiinnolla, kuinka paljon joudun heti selittelemään (viroksi!), että osallistun kurssille, kun en ole itse voinut tehdä ohjeiden mukaan ilmoittautumista netissä etukäteen. Onneks asioilla on tapana hoitua, ei jaksa stressata liikoja :)
Kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita!
**
Tässä teille Viron Idolsin voittaja Ott Lepland. Tää biisi soi ihan koko ajan radiossa. Melkein osaan jo sanatkin :D
Muutto sujui mutkista huolimatta yllättävän helposti. Satuimme samaan aikaan naapurin kanssa rappuun, kun olimme lähdössä ensimmäiselle pulkkakuormaretkelle. Naapuri tarjoutui kuskaamaan tavarat uuteen asuntoon, pitihän moiseen tarjoukseen suostua. Voitteko uskoa, kuinka mukavia virolaiset on?! Suomessa naapurit vain murahtelee rappukäytävässä toisilleen ja valittaa, että naapurista kuuluu elämisen ääniä. Huoh. Samainen naapuri auttoi siis edellisessä asunnossa myös eristämään ikkunoita, kytki internetin ja lainasi polttopuita ensihätään. Mieletöntä!
Torstaina ja perjantaina oli meidän vaihtareitten orientaatiokurssi, joka kattoi monta kierrosta ja opastusta. Tutustuttiin yliopiston kirjastoon ja käytiin mm. kurkkaamassa yliopiston vanhaa opiskelijavankilaa, jonne muinoin joutui esimerkiksi kiroilun takia. Kiehtovaa historiaa.
Torstaina oli heti ensimmäiset vaihtaribileet, PubCrawl. Jakauduttiin ryhmiin ja kierreltiin muutamassa baarissa tekien tehtäviä. Lopulta kokoonnuttiin kaikki samaan baariin. Oli kiva saada tutustua heti muihin vaihtareihin :)
Perjantaina käytiin M:n ja kaimani kanssa Club Illusionissa vähän tanssahtelemassa. Vähän oli klubi eri kaliiberia kuin Suomessa! Naiset pääsi ensimmäisellä tunnilla ilmaiseksi sisään ja narikkakin oli ilmainen (kuten Virossa käsittääkseni aina, täällä on kirjastossakin valvottu vaatesäilytys!). Tanssilattia oli suomalaiseen baariin verrattaen ainakin kaksinkertainen, ihmiset kohteliaita eikä suomalaisia öykkäreitä näkynyt. Miksi, oi miksi ei Suomessakin ole sivistynyttä mutta rentoa klubikulttuuria?!
Tänään olen pessyt about miljoona koneellista pyykkiä ja vaatteet on pitkin kämppää kuivumassa ties missä. Samaisesta syystä kämpästä ei heru vielä kuvia. Lupaan laittaa niitäkin vielä esille (äiti niitä ainakin kovasti tuntuu kyselevän :D). Tiskasin myös kaikki astiat, mitä kaapeista löytyi, eli noin 30 lasia ja muutamia kippoja ja kuppeja. Huh. Muuttaminen käy urheilusta, vaikkakin nyt alkaa olla jo melko kova hinku nyrkkeilemään. Ens viikonloppuna on sentään tiedossa talviurheilua, sillä ESN järjestää vaihtareille reissun Otepäähän laskettelemaan ja luistelemaan! Hihii!
Huomenna on ihka eka koulupäivä! Iik! Kell kümme pitää olla jo harhailemassa päärakennuksen käytävillä etsien oikeaa luokkahuonetta. Odotan myös mielenkiinnolla, kuinka paljon joudun heti selittelemään (viroksi!), että osallistun kurssille, kun en ole itse voinut tehdä ohjeiden mukaan ilmoittautumista netissä etukäteen. Onneks asioilla on tapana hoitua, ei jaksa stressata liikoja :)
Kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita!
**
Tässä teille Viron Idolsin voittaja Ott Lepland. Tää biisi soi ihan koko ajan radiossa. Melkein osaan jo sanatkin :D
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
kolmapäev
Äkkiä tää aika kuluu. Pian oon ollu Virossa jo viikon. VIIKON! Puolet ajasta on kyllä menny vain matkusteluun ja kämpän lämmittämiseen. Kun aina ajoissa oleva ihminen muuttaa aina myöhästelevän ihmisen kanssa saman katon alle, ei elo ole helppoa. Joudun hillitsemään itseni, etten turhautuisi kaikesta odottelusta. En osaa suhtautua elämään niin, etteikö aina olisi kiire jonnekin. Olen koko opiskelujeni ajan tasapainotellut töiden, opiskelun ja vapaa-ajan välillä. Aikaa ei ole moneen vuoteen ollut tuhlattavaksi asti. Nyt kun päiväohjelmassa on vain muuttopulkan ostaminen, on outoa vain hengata lähes koko päivä. Aikani kuluksi selailin uudelleen netissä keväällä järjestättäviä kursseja. Minkäs sitä sika kärsälleen voi.
Tänään käytiin tosiaan Eteläkeskuksessa (Lõunakeskus) pulkkaostoksilla. Maksimarketista löytyi melko odav punane kelk, joka sitten lähtikin tämän neidin mukaan. Tarton keskustasta kun näytti olevan kaikki tavispulkat loppu, niin piti bussimatkailla kauemmas. Itse bussimatkailukin oli suomalaisturistille haasteellinen. Lippu piti ostaa R-kioskilta (kyllä, täällä kaikki kioskit on Ärriä) ja bussiin sai nousta mistä ovesta tahansa. Bussin leimaus (aka rei'ittäminen) oli myös oma tapahtumansa. Onneks mulla on ihka oma turistiopas mukana.
Matkalla keskustasta kämpille mä vähän proovailin tota pulkkaa vetämällä sitä perässäni lastina käsilaukkuni. Hyvin tuntuu pelittävän. Onneks täällä ei harrasteta teitten hiekottamista, niin tuo pulkkamuutto saattaa jopa onnistua. Onpahan sit ainakin laskiaista varten omat pulkat. Ja me muuten asutaan Tarton parhaimman pulkkamäen (Kassitoome) vieressä, joten saatan alkaa harrastaa kelgutamista urheillakseni edes jollain tavalla :D
Illalla kävin vähän keskustassa jaluttamassa ja käytiin M:n kanssa tsekkaamassa, missä Ülikooli Raamatukogu on, sillä sinne mun pitäis huomenna aamulla löytää orientaatiokurssille. Iik! Tai siis JEE! Huomenna saan tutustua muihin vaihtareihin. Illalla on tiedossa vielä PUBCRAWL aka pubiryömiminen. Kuulostaa melkein urheilulta. Perjantaiks M:n kaveri (mun kaima!) on pyytäny meitä ulos. Hihii. Sosiaalinen elämä, tere tulemast!
Tänään käytiin tosiaan Eteläkeskuksessa (Lõunakeskus) pulkkaostoksilla. Maksimarketista löytyi melko odav punane kelk, joka sitten lähtikin tämän neidin mukaan. Tarton keskustasta kun näytti olevan kaikki tavispulkat loppu, niin piti bussimatkailla kauemmas. Itse bussimatkailukin oli suomalaisturistille haasteellinen. Lippu piti ostaa R-kioskilta (kyllä, täällä kaikki kioskit on Ärriä) ja bussiin sai nousta mistä ovesta tahansa. Bussin leimaus (aka rei'ittäminen) oli myös oma tapahtumansa. Onneks mulla on ihka oma turistiopas mukana.
Matkalla keskustasta kämpille mä vähän proovailin tota pulkkaa vetämällä sitä perässäni lastina käsilaukkuni. Hyvin tuntuu pelittävän. Onneks täällä ei harrasteta teitten hiekottamista, niin tuo pulkkamuutto saattaa jopa onnistua. Onpahan sit ainakin laskiaista varten omat pulkat. Ja me muuten asutaan Tarton parhaimman pulkkamäen (Kassitoome) vieressä, joten saatan alkaa harrastaa kelgutamista urheillakseni edes jollain tavalla :D
Illalla kävin vähän keskustassa jaluttamassa ja käytiin M:n kanssa tsekkaamassa, missä Ülikooli Raamatukogu on, sillä sinne mun pitäis huomenna aamulla löytää orientaatiokurssille. Iik! Tai siis JEE! Huomenna saan tutustua muihin vaihtareihin. Illalla on tiedossa vielä PUBCRAWL aka pubiryömiminen. Kuulostaa melkein urheilulta. Perjantaiks M:n kaveri (mun kaima!) on pyytäny meitä ulos. Hihii. Sosiaalinen elämä, tere tulemast!
tiistai 2. helmikuuta 2010
Päral
Pikkuhiljaa alkaa alkusokki laantua ja eläminen helpottua. Torstaina saavuttiin puolenpäivän aikoihin Tarttoon siskon ja veljen kanssa. Osattiin ihan ite kartan avulla suunnistaa perille asti. Ovella meitä vastaanotti sinihuulinen kämppikseni M. Oven takana meitä odotti kymmenasteinen asunto. Hrrr. Edellisenä yönä oli ollut yli 30 astetta pakkasta ja kämpän lämpötila oli sen mukainen. Pattereille, puhaltimille, vilteille ja villasukille tuli välittömästi käyttöä. Paniikkiani laannuttamaan lähdimme ruokakauppaan ja matto-ostoksille.
Kivitalon lattia oli sananmukaisesti jääkylmä. Lämpötilasta kertoo myös ehkä se, että kylppärissä oli sampoo jäätynyt ihan klönttiseksi. Ja sitä huonetta (jos neliön kokoista tilaa voi huoneeksi sanoa... kylpykomero?) ei edes saa lämpimämmäksi. Suihkussa meinaa jäätyä varpaat kiinni ammeeseen, kunnes viemäri ei enää vedä kunnolla ja lämmin vesi jää jalkoihin lillumaan. Suomalaisille maittoi siis vatsalääkkeeksi ostettu jekku. Lämmitti kummasti kehoa ja mieltä. Käytiin vielä illalla Vildessä syömässä, edelleen yhtä herkullista ruokaa kuin neljä vuotta sitten. Tänään muuten bongasin Taskusta (kauppakeskus) Scotland Yard -pubin! Tahtoo käymään! Lempipaikkani Tallinnassa.
Laitettiin lämmittimet päälle ja... POKS! Sulake meni. Talon vanha sähköverkosto (eli jatkojohdosto) ei tykännyt. Huoneessani on siis yksi toimiva pistorasia ja sekin on irti seinästä. Kylppärin katosta roikkuu irtonaisia johtoja. Vettäkään ei voinut keittää samaan aikaan kun patteri oli täysillä. Eilen saatiin telkkarilla sulake pamahtamaan. Kröhöm. Kyllä mä haluun voida elää normaalisti täällä. Nyt ei onneks oo ollu tarvetta pitää lämmittimiä täysillä, ku pakkasta on vain pari astetta, mutta saimme kuulla uuden pakkasaallon olevan tulossa lähipäivinä...
Jo perjantaina etsittiin netistä uusia asuntoja ja lähdettiin kierrokselle. Molemmat katsomamme asunnot olivat oikein varteenotettavia. Päädyttiin kuitenkin keskustassa sijaitsevaan 42 neliön kaksioon kaikilla mukavuuksilla. Kävin heti allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, ettei vain pääse livahtamaan sivu suun. Todellisuudessa se ei varmasti tule edes kalliimmaksi kuin tämä ensimmäinen asunto, sillä siellä ei tarvi käyttää lisälämmittimiä ympäri vuorokauden.
Lauantaina lähdettiin M:n vanhempien luo evakkoon Pohjois-Viroon. Tallinnaan päästiin mun siskon ja veljen kyydillä, sieltä eteenpäin bussilla. Tai siis "bussilla". Todellisuudessa kulkuneuvo oli joku dinosauruksen aikainen paku ilman turvavöitä (tai mitään muitakaan mukavuuksia). Kuskilla oli pullonpohjaakin paksummat rillit. Meteli oli korvia riipivä. Kiihdyttää, kiihdyttää, kiihdyttää ja moottori huutaa. Mut ei se kiihtyny. Viittäkymppiä mentiin alusta loppuun yli 100 kilometriä. Mua nauratti. Ei me voitu ees jutella koko matkan aikana, ku ei ois kuullu mitään. Hahhah. Melkoista.
Viikonloppu meni M:n sairastaessa ja siis vain hengaillessa. Juotiin paljon (litroittain) teetä ja käytiin kävelykierroksella. Pelattiin M:n pikkusiskon ja sen kavereitten kanssa Torakka-nimistä korttipeliä. Meni hetki hiffatessa pelin juju, mut voitin jo toisella kierroksella! Hihii. Yritin parhaani mukaan jutella viroksi, paljolti jouduin tyytymään kuuntelemiseen. Pikkuhiljaa alkaa itselläkin juttu luistaa, ku sanasto karttuu. Sain tutustua virolaiseen arkielämään jo kolmantena päivänäni Virossa. Sopeuduin melko hyvin perhe-eloon.
Maanantaina takaisin Tarttoon palatessamme (bussimatka kesti yli kolme tuntia!) joku oli päättänyt kuorruttaa koko kaupungin paksulla lumipeitteellä. Perässä vedettävä laukku ei oo ihan helpoin hangessa kuljetettava asia. Selvittiin ponnistelujen jälkeen lumisina kämpille asti. Puita pesään ja teevesi kiehumaan. Enää tää viikko.
Eilen illalla saatiin vielä taistella muurahaishyökkäystä vastaan. Vihje: älä jätä ruokia keittiöön, sillä siellä on muitakin syöjiä. Aamupuurot jäi syömättä, kun avaamattomaan ruishiutalepakettiin oli tunkeutunut miljoona sipelgast. Ne ei oo sellasia suomalaisia muurahaisia, vaan ihan minimini muurahaisia. Vaaleanruskeita ja hädin tuskin silmin nähtäviä. YÄK!
Kerroinko jo kämpän ominaistuoksusta?! Eteisessä haiskahtaa kaasulta, joka kuulemma onkin vain naftaliinin hajua. Niin voimakas haju, että alkaa päässä heittää, jos liian kauan eteisessä viettää aikaansa. Kylppärissä haisee viemäri, eikä haju lähde pois vaikka kuinka puunaisi.
Käytiin tänään avaamassa mulle virolainen pankkitili ja kännykkäliittymä. Pankkitili alkaa toimia vasta ens viikolla, ku paperit kiertää ensin Tallinnan kautta. Käytiin myös yliopistolla sopimassa mun opinnoista Eesti keel võõrkeelena -oppiaineen kansliassa. Oon ihan tosissani saanu tänään puhua viroa. Ystävällisesti virkailijat hidastavat puhetahtia, jotta mäkin pysyn mukana. Edelleen oon sitä mieltä, että virolaiset on mukavia ihmisiä. Toivottavasti mielikuva pysyy samana loppuun asti.
Nyt pitäis vielä selvittää, että pitääkö mun laittaa itteni kirjoille tänne Tarttoon vai ei? Musta tulis sit virallisesti tarttolainen, mut miten mun kotivakuutukselle (ja matkavakuutukselle) sit käy Suomessa? Kysymyksiä piisaa, vastaukset aina jossain kiven alla. Voisin ruveta paperisotaoppaaks tän jälkeen. Saattais olla jopa kova menekki.
Kivitalon lattia oli sananmukaisesti jääkylmä. Lämpötilasta kertoo myös ehkä se, että kylppärissä oli sampoo jäätynyt ihan klönttiseksi. Ja sitä huonetta (jos neliön kokoista tilaa voi huoneeksi sanoa... kylpykomero?) ei edes saa lämpimämmäksi. Suihkussa meinaa jäätyä varpaat kiinni ammeeseen, kunnes viemäri ei enää vedä kunnolla ja lämmin vesi jää jalkoihin lillumaan. Suomalaisille maittoi siis vatsalääkkeeksi ostettu jekku. Lämmitti kummasti kehoa ja mieltä. Käytiin vielä illalla Vildessä syömässä, edelleen yhtä herkullista ruokaa kuin neljä vuotta sitten. Tänään muuten bongasin Taskusta (kauppakeskus) Scotland Yard -pubin! Tahtoo käymään! Lempipaikkani Tallinnassa.
Laitettiin lämmittimet päälle ja... POKS! Sulake meni. Talon vanha sähköverkosto (eli jatkojohdosto) ei tykännyt. Huoneessani on siis yksi toimiva pistorasia ja sekin on irti seinästä. Kylppärin katosta roikkuu irtonaisia johtoja. Vettäkään ei voinut keittää samaan aikaan kun patteri oli täysillä. Eilen saatiin telkkarilla sulake pamahtamaan. Kröhöm. Kyllä mä haluun voida elää normaalisti täällä. Nyt ei onneks oo ollu tarvetta pitää lämmittimiä täysillä, ku pakkasta on vain pari astetta, mutta saimme kuulla uuden pakkasaallon olevan tulossa lähipäivinä...
Jo perjantaina etsittiin netistä uusia asuntoja ja lähdettiin kierrokselle. Molemmat katsomamme asunnot olivat oikein varteenotettavia. Päädyttiin kuitenkin keskustassa sijaitsevaan 42 neliön kaksioon kaikilla mukavuuksilla. Kävin heti allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, ettei vain pääse livahtamaan sivu suun. Todellisuudessa se ei varmasti tule edes kalliimmaksi kuin tämä ensimmäinen asunto, sillä siellä ei tarvi käyttää lisälämmittimiä ympäri vuorokauden.
Lauantaina lähdettiin M:n vanhempien luo evakkoon Pohjois-Viroon. Tallinnaan päästiin mun siskon ja veljen kyydillä, sieltä eteenpäin bussilla. Tai siis "bussilla". Todellisuudessa kulkuneuvo oli joku dinosauruksen aikainen paku ilman turvavöitä (tai mitään muitakaan mukavuuksia). Kuskilla oli pullonpohjaakin paksummat rillit. Meteli oli korvia riipivä. Kiihdyttää, kiihdyttää, kiihdyttää ja moottori huutaa. Mut ei se kiihtyny. Viittäkymppiä mentiin alusta loppuun yli 100 kilometriä. Mua nauratti. Ei me voitu ees jutella koko matkan aikana, ku ei ois kuullu mitään. Hahhah. Melkoista.
Viikonloppu meni M:n sairastaessa ja siis vain hengaillessa. Juotiin paljon (litroittain) teetä ja käytiin kävelykierroksella. Pelattiin M:n pikkusiskon ja sen kavereitten kanssa Torakka-nimistä korttipeliä. Meni hetki hiffatessa pelin juju, mut voitin jo toisella kierroksella! Hihii. Yritin parhaani mukaan jutella viroksi, paljolti jouduin tyytymään kuuntelemiseen. Pikkuhiljaa alkaa itselläkin juttu luistaa, ku sanasto karttuu. Sain tutustua virolaiseen arkielämään jo kolmantena päivänäni Virossa. Sopeuduin melko hyvin perhe-eloon.
Maanantaina takaisin Tarttoon palatessamme (bussimatka kesti yli kolme tuntia!) joku oli päättänyt kuorruttaa koko kaupungin paksulla lumipeitteellä. Perässä vedettävä laukku ei oo ihan helpoin hangessa kuljetettava asia. Selvittiin ponnistelujen jälkeen lumisina kämpille asti. Puita pesään ja teevesi kiehumaan. Enää tää viikko.
Eilen illalla saatiin vielä taistella muurahaishyökkäystä vastaan. Vihje: älä jätä ruokia keittiöön, sillä siellä on muitakin syöjiä. Aamupuurot jäi syömättä, kun avaamattomaan ruishiutalepakettiin oli tunkeutunut miljoona sipelgast. Ne ei oo sellasia suomalaisia muurahaisia, vaan ihan minimini muurahaisia. Vaaleanruskeita ja hädin tuskin silmin nähtäviä. YÄK!
Kerroinko jo kämpän ominaistuoksusta?! Eteisessä haiskahtaa kaasulta, joka kuulemma onkin vain naftaliinin hajua. Niin voimakas haju, että alkaa päässä heittää, jos liian kauan eteisessä viettää aikaansa. Kylppärissä haisee viemäri, eikä haju lähde pois vaikka kuinka puunaisi.
Käytiin tänään avaamassa mulle virolainen pankkitili ja kännykkäliittymä. Pankkitili alkaa toimia vasta ens viikolla, ku paperit kiertää ensin Tallinnan kautta. Käytiin myös yliopistolla sopimassa mun opinnoista Eesti keel võõrkeelena -oppiaineen kansliassa. Oon ihan tosissani saanu tänään puhua viroa. Ystävällisesti virkailijat hidastavat puhetahtia, jotta mäkin pysyn mukana. Edelleen oon sitä mieltä, että virolaiset on mukavia ihmisiä. Toivottavasti mielikuva pysyy samana loppuun asti.
Nyt pitäis vielä selvittää, että pitääkö mun laittaa itteni kirjoille tänne Tarttoon vai ei? Musta tulis sit virallisesti tarttolainen, mut miten mun kotivakuutukselle (ja matkavakuutukselle) sit käy Suomessa? Kysymyksiä piisaa, vastaukset aina jossain kiven alla. Voisin ruveta paperisotaoppaaks tän jälkeen. Saattais olla jopa kova menekki.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
