Spikerdamine on aktsepteeritav

Mä tiedän, että te ootatte jo suurenmoista matkakertomusta Venemaan-reissusta, mut ettepäs saa lukea sitä vielä tänään (ku en oo sitä vielä kirjoittanut). Sisäinen pakko voitti, ja kirjoitan nyt tänään kohtaamastani kummallisuudesta, spikertamisesta eli suomeksi lunttaamisesta. Kyllä. Täysin häikäilemättä kaikki kurssitoverini käyttivät lunttilappuja ja kuiskuttelivat keskenään. Kulttuurisokki. Tänään. Oleskeltuani tässä maassa jo melkein kolme kuukautta. Ai miten tällainen on mahdollista yliopistossa? Minähän paljastan totuuden.

Lukiessasi tenttiin kirjoita pikkuruisille lapuille piiperryskäsialalla kaikki mahdollisesti tarvitsemasi tieto. Tenttiin mennessäsi pujauta lunttilappu taskuun. Tai sit teet niinku nää tyypit täällä ja jätät turhan opiskelemisen väliin ja otat vain luentomuistiinpanot mukanasi tenttiin.

Odota kunnes opettaja poistuu luokasta. Kyllä. Valvoja poistuu luokasta. Todennäköisesti ihan vain siksi, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus luntata. Ai mitä opettaja siitä hyötyy? Opiskelijat kirjoittavat erinomaisia vastauksia tentissä, jonka tulokset näkyvät arkistoissa pitkään. Eikä tarvi järjestää uusintatenttejä.

Vaihtoehtoisesti voit myös jättää lunttilaput ja muistiinpanot kokonaan kotiin ja ihan vain kuiskutella luokassa ja kysellä kurssitovereilta vastauksia (venäjän kielellä). Jos opettaja kuulee luokassa puhumista, hän vain toteaa, että puhuminen on kielletty. Ei, sua ei heitetä luokasta ulos (saatikka eroteta yliopistosta, kuten Suomessa todennäköisesti tehtäisiin).

Miten suomalainen reagoi tällaisessa tilanteessa? Ärsyyntyy moisesta kuiskuttelusta ja paheksuu lunttilappuja rapistelevia tenttijöitä. Sokeeraavin hetki oli, kun edessäni istunut tyttö kääntyi lukemaan MINUN paperiani ja kehtasi vielä kysyä MINULTA oikeita vastauksia. Miten nää ihmiset on kasvatettu? Jotain rotia. Moraali, omatunto... tiätteks mitä ne on? Mä en yksinkertaisesti kykenisi lunttaamaan. Se on väärin. Se on huijaamista. Se vie opiskelulta pohjan. Se vie muittenkin opiskelulta pohjan. Se vie tältä suomalaiselta lopunkin uskon koko tän maan koulutusjärjestelmään (ihan ku se loputon ja naurettava ulkoa opettelu ei ois ollu tarpeeks!!).

Mitä suomalainen tekee tentistä kotiin päästyään? Kirjoittaa aiheesta Facebookin statuspäivityksen, joka osoittautuu yleisömenestykseksi. Sainpahan todeta, etten ole ainut suomalainen, joka samaista asiaa on ihmetellyt:

"Tää on muuten rassannut meitä muitakin suomalaisia täällä jo pitkään. Yks lääkisläinen kerto, että niiden yhdessä tentissä yhdellä likalla oli mukana pieni taskutietokone! Ja kun mä sanoin kurssikaverilleni tenttiin mennessä, kun se murehti miten pystyy tsekkaa lunttilappujaan huomaamatta, etten lunttaa, se oli ihan että "ai miks?"... Näin Tarton yliopistossa. Niin ja Tarton taannoinen rehtorihan oli sitä mieltä, että kyllä lunttejakin käyttämällä oppii."

"Ja on helvetin raivostuttavaa, kun itse yrittää edes vähän skarpata ja lukea, että pääsis rehellisin keinoin läpi. PRKL!"

"Tuo on täällä niin yleinen käytäntö. Välillä tuntuu että koko viro vieraana kielenä on ihan vitsi. Vaikka näkyy sitä muuallakin. Ekana vuonna semiotiikan tentissä meidän proffa sanoi alussa, että se lähtee nyt 40 minuutiksi pois ja toivoo että meistä kukaan ei lunttaa. Eipä käynyt toive toteen. Tunsin itseni erityiseksi kun koitin vääntää asioita paperille ihan vaan pelkästä muistista. Ja sain A:n! Hah!"

Paras kommentti statusviestiini tuli englantilaiselta ystävältäni:

"this would never happen in england, or finland, or anywhere with a "land" in it lol"


Että terveisiä vaan sinne hilpasen verran sivistyneempään yliopistoon, jossa ei tarvi opetella runoja ja näytelmiä ulkoa FONETIIKAN kurssilla eikä porukka lunttaa. Turun yliopisto <3

Venemaa, siit ma tulen!

Mä lähden aamulla Venemaale! Ensin bussilla Pihkovaan, sieltä yöjunalla Moskovaan, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Pietariin ja sieltä sitten maanantai-illaksi takaisin Tarttoon! Road trip... eiku railway trip! :)

Viime viikonloppuna sain kunnian näyttää kaupunkia muutamalle suomalaiselle vierailevalle tähdelle. Tuli käytyä Toomemäen torneissa ekaa kertaa ja tähyiltyä lintuperspektiivistä tuttuja tänavia ja majoja. Käytiin vähän kaupoilla, tsekattiin KGB-museo, esittelin tyypeille väliaikaiskotini, piipahdettiin amerikkalaisen kaverin bileissä, syötiin hyvin ja juotiin varsin riittävästi. Oli virkistävää nähdä taas viron kieltä tuorein suomalaisin silmin, esimerkiksi firman nimi "Reisi ekspert" nostatti hymyn porojen huulille :)







Tein viime viikolla myös ekan tenttini, tuloksena suurepärane. Jee! Ens viikolla ois heti reisin jälkeen seuraava tentti. Ahkeruuteni yliarvioiden pakkaan reppuun mukaani myös tenttikirjan. Kröhöm. Ainakin ehkä nukahtaa junassa helpommin, ku sen avaa. Tai jotain.

Ainii, lisää meeletuja uutisia! Sain (palkallisen!) harjoittelupaikan kotiyliopistostani ens kesäks! Tositoimiin heti kesäkuun puolivälissä. En kyl haluis vielä silloin kokonaan täältä muuttaa, joten taidan tehdä sen jälkeen vielä pienen reissun tänne tavaroitani noutamaan :)

P.S. Emajõgi tulvii niin maan perhanasti!




Tervitades

Donna K, member of Mafia Tartuensis



[^MS:n synttäribileet teemalla "Mafia"]

---

Edit. Olin laiska, enkä jaksanu ladata kuvia Photobucketin kautta, joten nyt esillepano on mitä on. Klikkaamalla kuvia saapi kuvat isoiks ja sit vielä suurennuslasia klikkaamalla suorastaan jättiläismäisiks. Kannattaa kokeilla.

aprillii

Selvisin huhtikuun ensimmäisestä aprillipiloitta. Ite oon niin surkea ketään huijaamaan millään viisillä, ni jäi myös vuoden ainut valehtelupäivä hyödyntämättä. Mutta eipä tuo huhtikuun eka päivä tapahtumaton ollut. Aamulla nukuin piiiitkään (eli puol kymmeneen) skipaten samalla tentin. Kahdeksitoista raahauduin luennolle kuuntelemaan, kuinka opettajamme opetti viron kielen sanavaran alkuperää täydellisen virheellisesti. Heti ensimmäisen lauseen aikana kosahti luottamus opettajan tietoihin, kun rouva ilmoitti uralilaiseen ja suomalais-ugrilaiseen kantakieleen palautuvien sanojen olevan yksitavuisia. Mordvalaisia kieliä opettaja ei olisi varmasti kertonut olevan kaksi, ellei olisi nähnyt allekirjoittaneen ilmettä kuullessaan olevan puheen mordvan ainokaisesta kielestä. Kun on asiat paukutettu päähän jo neljä vuotta sitten ensimmäisenä opiskeluvuotena, ei voi antaa moisten asioiden kulkea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Luennon jälkeen mentiin kämppiksen kanssa Suudlevad Tudengid -ravintolaan lounaalle. Paistettua lohta riisipedillä kera smetanakastikkeen (edelleenki ärsyttää, ku nää ei oo koskaan ees kuullu kermaviilistä, joka ois huomattavasti raikkaampi ja kevyempi vaihtoehto). Alle kahdella eurolla tämä kaikki tietenkin. Jäin vielä kahvikupposellekin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja nautimme olostamme 15 lämpöasteessa. Kyllä täällä kelpaa.

Kahvi muuttui siideriin ja siideri oluseen. Jossain vaiheessa pöytäseurueeseen oli liittynyt lisää suomalaisia, yksi amerikkalainen ja yksi hollantilainen. LV houkutteli minut mukaansa katsomaan Vanemuine-teatteriin balettia nimeltä Onegin. Baletista mitään ymmärtämättömänäkin esitys oli vaikuttava! Viime hetkellä liput ostaneena pulitin elämyksestä vaivaiset kolme euroa ja kuusikymmentä senttiä. Näin täällä. Aiemmin käytiin suomalaisten kanssa kattomassa samaisessa salissa Huntluts. Sanallisessa teatterissa meni osa vuorosanoista hieman ohi, mutta mukava kokemus sekin oli! Vielä ainakin jotain musikaalia pitäis mennä kattomaan. Myös Pähkinänsärkijä ja Prinsessa Ruusunen houkuttelee. Vanemuine-teatterissa oltiin eilen myös vitsikkäitä ja heitettiin vähän aprillipilaa näyttötaulussa: "Suurmajas Onegini haigestumise tõttu täna õhtul ballet Lenski" ja "Täna väikeses majas Franz Kafka Kaloss" :D

Baletin jälkeen oltiin niin nälkäisiä, että kõht korisi (niinku se viron kielellä tekee). Mentiin lähimpään ravintolaan, eli tuttuun ja turvalliseen Vildeen. Söin herkullisen kanapraadin kermaperunoiden kera. Namnam. Laskua maksaessani piti vastata jo puhelimeen, kun kävi kutsu viettämään iltaa aikaisemmin mainitsemani amerikkalaisen ja erään kosovolaisen seurassa. Mökussa seuraamme liittyi vielä lisää suomalaisia ja sitten olikin varsin messevä jengi koossa. Matka jatkui vasta avatun Treppin täyteläisyyden takia Illegaardiin ja vielä Krooksuun.

Tänään ois kuulemma pääsiäisbileet LV:n luona. Eilen sanoin pukeutuvani Pupu Tipunaksi. Nyt täytyis vissiin vielä koettaa keksiä, miten moinen asu toteutetaan.