Terkkui täält Suomest! Piti tulla tänne asti datailemaan. No mut lentomatka tänne oli pelkkää nousuu ja laskuu, eli parempaa ei vois olla! Upee päivä, aurinko pistää Turun näyttämään kauneimmat puolensa, Aatu (Aurajokilaivuritutkinto) pitää puolestaan huolen "party pantsien" (kuten amerikkalainen vaihtari CS niitä kutsui) eli opiskelijahaalareiden värikirjosta. I was made for loving you Turku <3
Kierreltiin SK:n (o.s. SU) kanssa jokirantaa, söin vuoden ekan jätskin... tai ehkä puoltoista, ku ekassa oli liikaa ylimääräisiä hiuksia ja vaihdoin uuteen. Mut hei, hyvää oli! Ihailin notkahtanutta Myllysiltaa, otin kuvia kauniista kaupungista ja kesäisestä tunnelmasta, bongasin pieniä vihreitä miehiä ja nautin turunmurteisesta puheensolinasta.
Täällä vietän aikaani maanantaihin asti, yhdet häät ja monta ilontäyteläistä hetkeä tiedossa. Äitienpäivää en valitettavasti pääse viettämään oman äidin tai isoäidin seurassa, vaikka oikean maan kamaralla oleilenkin. Onneks SK:n äiti lupas tehdä mullekin asti lihasoppaa sunnuntaina. Iih, SUOMI!
Ens viikolla tiedossa yks tentti (tällä viikolla oli kaks tenttiä ja yks kontrolltöö!). Ens viikon jälkeen jatkuu enää yks kurssi. Kesä tulee! Tähän mennessä kaikki arvosanat ollu suurepärasta tai väga heaa. Tubli tüdruk olen.
Ohhoh, piti alkaa kirjoittaa Venäjän-matkasta, mut kuis ollakaan se jäi taas. No ei mulla ois kuviakaan nyt laittaa. Odottakoon oikeaa hetkeä, jos sellaista onkaan. Facebookissa on kuvia kuvateksteineen, joten sinne hophop ken voitte.
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!
P.S. Mä oon hyvin hyvin vihainen niille pirun lakkolaisille, jotka estää mun leivänsaantia. Tahdon Oululaisen jälkiuunipaloja! Hei oikeesti, muuta en pyydä.
torstai 6. toukokuuta 2010
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Spikerdamine on aktsepteeritav
Mä tiedän, että te ootatte jo suurenmoista matkakertomusta Venemaan-reissusta, mut ettepäs saa lukea sitä vielä tänään (ku en oo sitä vielä kirjoittanut). Sisäinen pakko voitti, ja kirjoitan nyt tänään kohtaamastani kummallisuudesta, spikertamisesta eli suomeksi lunttaamisesta. Kyllä. Täysin häikäilemättä kaikki kurssitoverini käyttivät lunttilappuja ja kuiskuttelivat keskenään. Kulttuurisokki. Tänään. Oleskeltuani tässä maassa jo melkein kolme kuukautta. Ai miten tällainen on mahdollista yliopistossa? Minähän paljastan totuuden.
Lukiessasi tenttiin kirjoita pikkuruisille lapuille piiperryskäsialalla kaikki mahdollisesti tarvitsemasi tieto. Tenttiin mennessäsi pujauta lunttilappu taskuun. Tai sit teet niinku nää tyypit täällä ja jätät turhan opiskelemisen väliin ja otat vain luentomuistiinpanot mukanasi tenttiin.
Odota kunnes opettaja poistuu luokasta. Kyllä. Valvoja poistuu luokasta. Todennäköisesti ihan vain siksi, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus luntata. Ai mitä opettaja siitä hyötyy? Opiskelijat kirjoittavat erinomaisia vastauksia tentissä, jonka tulokset näkyvät arkistoissa pitkään. Eikä tarvi järjestää uusintatenttejä.
Vaihtoehtoisesti voit myös jättää lunttilaput ja muistiinpanot kokonaan kotiin ja ihan vain kuiskutella luokassa ja kysellä kurssitovereilta vastauksia (venäjän kielellä). Jos opettaja kuulee luokassa puhumista, hän vain toteaa, että puhuminen on kielletty. Ei, sua ei heitetä luokasta ulos (saatikka eroteta yliopistosta, kuten Suomessa todennäköisesti tehtäisiin).
Miten suomalainen reagoi tällaisessa tilanteessa? Ärsyyntyy moisesta kuiskuttelusta ja paheksuu lunttilappuja rapistelevia tenttijöitä. Sokeeraavin hetki oli, kun edessäni istunut tyttö kääntyi lukemaan MINUN paperiani ja kehtasi vielä kysyä MINULTA oikeita vastauksia. Miten nää ihmiset on kasvatettu? Jotain rotia. Moraali, omatunto... tiätteks mitä ne on? Mä en yksinkertaisesti kykenisi lunttaamaan. Se on väärin. Se on huijaamista. Se vie opiskelulta pohjan. Se vie muittenkin opiskelulta pohjan. Se vie tältä suomalaiselta lopunkin uskon koko tän maan koulutusjärjestelmään (ihan ku se loputon ja naurettava ulkoa opettelu ei ois ollu tarpeeks!!).
Mitä suomalainen tekee tentistä kotiin päästyään? Kirjoittaa aiheesta Facebookin statuspäivityksen, joka osoittautuu yleisömenestykseksi. Sainpahan todeta, etten ole ainut suomalainen, joka samaista asiaa on ihmetellyt:
"Tää on muuten rassannut meitä muitakin suomalaisia täällä jo pitkään. Yks lääkisläinen kerto, että niiden yhdessä tentissä yhdellä likalla oli mukana pieni taskutietokone! Ja kun mä sanoin kurssikaverilleni tenttiin mennessä, kun se murehti miten pystyy tsekkaa lunttilappujaan huomaamatta, etten lunttaa, se oli ihan että "ai miks?"... Näin Tarton yliopistossa. Niin ja Tarton taannoinen rehtorihan oli sitä mieltä, että kyllä lunttejakin käyttämällä oppii."
"Ja on helvetin raivostuttavaa, kun itse yrittää edes vähän skarpata ja lukea, että pääsis rehellisin keinoin läpi. PRKL!"
"Tuo on täällä niin yleinen käytäntö. Välillä tuntuu että koko viro vieraana kielenä on ihan vitsi. Vaikka näkyy sitä muuallakin. Ekana vuonna semiotiikan tentissä meidän proffa sanoi alussa, että se lähtee nyt 40 minuutiksi pois ja toivoo että meistä kukaan ei lunttaa. Eipä käynyt toive toteen. Tunsin itseni erityiseksi kun koitin vääntää asioita paperille ihan vaan pelkästä muistista. Ja sain A:n! Hah!"
Paras kommentti statusviestiini tuli englantilaiselta ystävältäni:
"this would never happen in england, or finland, or anywhere with a "land" in it lol"
Että terveisiä vaan sinne hilpasen verran sivistyneempään yliopistoon, jossa ei tarvi opetella runoja ja näytelmiä ulkoa FONETIIKAN kurssilla eikä porukka lunttaa. Turun yliopisto <3
Lukiessasi tenttiin kirjoita pikkuruisille lapuille piiperryskäsialalla kaikki mahdollisesti tarvitsemasi tieto. Tenttiin mennessäsi pujauta lunttilappu taskuun. Tai sit teet niinku nää tyypit täällä ja jätät turhan opiskelemisen väliin ja otat vain luentomuistiinpanot mukanasi tenttiin.
Odota kunnes opettaja poistuu luokasta. Kyllä. Valvoja poistuu luokasta. Todennäköisesti ihan vain siksi, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus luntata. Ai mitä opettaja siitä hyötyy? Opiskelijat kirjoittavat erinomaisia vastauksia tentissä, jonka tulokset näkyvät arkistoissa pitkään. Eikä tarvi järjestää uusintatenttejä.
Vaihtoehtoisesti voit myös jättää lunttilaput ja muistiinpanot kokonaan kotiin ja ihan vain kuiskutella luokassa ja kysellä kurssitovereilta vastauksia (venäjän kielellä). Jos opettaja kuulee luokassa puhumista, hän vain toteaa, että puhuminen on kielletty. Ei, sua ei heitetä luokasta ulos (saatikka eroteta yliopistosta, kuten Suomessa todennäköisesti tehtäisiin).
Miten suomalainen reagoi tällaisessa tilanteessa? Ärsyyntyy moisesta kuiskuttelusta ja paheksuu lunttilappuja rapistelevia tenttijöitä. Sokeeraavin hetki oli, kun edessäni istunut tyttö kääntyi lukemaan MINUN paperiani ja kehtasi vielä kysyä MINULTA oikeita vastauksia. Miten nää ihmiset on kasvatettu? Jotain rotia. Moraali, omatunto... tiätteks mitä ne on? Mä en yksinkertaisesti kykenisi lunttaamaan. Se on väärin. Se on huijaamista. Se vie opiskelulta pohjan. Se vie muittenkin opiskelulta pohjan. Se vie tältä suomalaiselta lopunkin uskon koko tän maan koulutusjärjestelmään (ihan ku se loputon ja naurettava ulkoa opettelu ei ois ollu tarpeeks!!).
Mitä suomalainen tekee tentistä kotiin päästyään? Kirjoittaa aiheesta Facebookin statuspäivityksen, joka osoittautuu yleisömenestykseksi. Sainpahan todeta, etten ole ainut suomalainen, joka samaista asiaa on ihmetellyt:
"Tää on muuten rassannut meitä muitakin suomalaisia täällä jo pitkään. Yks lääkisläinen kerto, että niiden yhdessä tentissä yhdellä likalla oli mukana pieni taskutietokone! Ja kun mä sanoin kurssikaverilleni tenttiin mennessä, kun se murehti miten pystyy tsekkaa lunttilappujaan huomaamatta, etten lunttaa, se oli ihan että "ai miks?"... Näin Tarton yliopistossa. Niin ja Tarton taannoinen rehtorihan oli sitä mieltä, että kyllä lunttejakin käyttämällä oppii."
"Ja on helvetin raivostuttavaa, kun itse yrittää edes vähän skarpata ja lukea, että pääsis rehellisin keinoin läpi. PRKL!"
"Tuo on täällä niin yleinen käytäntö. Välillä tuntuu että koko viro vieraana kielenä on ihan vitsi. Vaikka näkyy sitä muuallakin. Ekana vuonna semiotiikan tentissä meidän proffa sanoi alussa, että se lähtee nyt 40 minuutiksi pois ja toivoo että meistä kukaan ei lunttaa. Eipä käynyt toive toteen. Tunsin itseni erityiseksi kun koitin vääntää asioita paperille ihan vaan pelkästä muistista. Ja sain A:n! Hah!"
Paras kommentti statusviestiini tuli englantilaiselta ystävältäni:
"this would never happen in england, or finland, or anywhere with a "land" in it lol"
Että terveisiä vaan sinne hilpasen verran sivistyneempään yliopistoon, jossa ei tarvi opetella runoja ja näytelmiä ulkoa FONETIIKAN kurssilla eikä porukka lunttaa. Turun yliopisto <3
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Venemaa, siit ma tulen!
Mä lähden aamulla Venemaale! Ensin bussilla Pihkovaan, sieltä yöjunalla Moskovaan, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Pietariin ja sieltä sitten maanantai-illaksi takaisin Tarttoon! Road trip... eiku railway trip! :)
Viime viikonloppuna sain kunnian näyttää kaupunkia muutamalle suomalaiselle vierailevalle tähdelle. Tuli käytyä Toomemäen torneissa ekaa kertaa ja tähyiltyä lintuperspektiivistä tuttuja tänavia ja majoja. Käytiin vähän kaupoilla, tsekattiin KGB-museo, esittelin tyypeille väliaikaiskotini, piipahdettiin amerikkalaisen kaverin bileissä, syötiin hyvin ja juotiin varsin riittävästi. Oli virkistävää nähdä taas viron kieltä tuorein suomalaisin silmin, esimerkiksi firman nimi "Reisi ekspert" nostatti hymyn porojen huulille :)
Tein viime viikolla myös ekan tenttini, tuloksena suurepärane. Jee! Ens viikolla ois heti reisin jälkeen seuraava tentti. Ahkeruuteni yliarvioiden pakkaan reppuun mukaani myös tenttikirjan. Kröhöm. Ainakin ehkä nukahtaa junassa helpommin, ku sen avaa. Tai jotain.
Ainii, lisää meeletuja uutisia! Sain (palkallisen!) harjoittelupaikan kotiyliopistostani ens kesäks! Tositoimiin heti kesäkuun puolivälissä. En kyl haluis vielä silloin kokonaan täältä muuttaa, joten taidan tehdä sen jälkeen vielä pienen reissun tänne tavaroitani noutamaan :)
P.S. Emajõgi tulvii niin maan perhanasti!
Tervitades
Donna K, member of Mafia Tartuensis
[^MS:n synttäribileet teemalla "Mafia"]
---
Edit. Olin laiska, enkä jaksanu ladata kuvia Photobucketin kautta, joten nyt esillepano on mitä on. Klikkaamalla kuvia saapi kuvat isoiks ja sit vielä suurennuslasia klikkaamalla suorastaan jättiläismäisiks. Kannattaa kokeilla.
Viime viikonloppuna sain kunnian näyttää kaupunkia muutamalle suomalaiselle vierailevalle tähdelle. Tuli käytyä Toomemäen torneissa ekaa kertaa ja tähyiltyä lintuperspektiivistä tuttuja tänavia ja majoja. Käytiin vähän kaupoilla, tsekattiin KGB-museo, esittelin tyypeille väliaikaiskotini, piipahdettiin amerikkalaisen kaverin bileissä, syötiin hyvin ja juotiin varsin riittävästi. Oli virkistävää nähdä taas viron kieltä tuorein suomalaisin silmin, esimerkiksi firman nimi "Reisi ekspert" nostatti hymyn porojen huulille :)
Tein viime viikolla myös ekan tenttini, tuloksena suurepärane. Jee! Ens viikolla ois heti reisin jälkeen seuraava tentti. Ahkeruuteni yliarvioiden pakkaan reppuun mukaani myös tenttikirjan. Kröhöm. Ainakin ehkä nukahtaa junassa helpommin, ku sen avaa. Tai jotain.
Ainii, lisää meeletuja uutisia! Sain (palkallisen!) harjoittelupaikan kotiyliopistostani ens kesäks! Tositoimiin heti kesäkuun puolivälissä. En kyl haluis vielä silloin kokonaan täältä muuttaa, joten taidan tehdä sen jälkeen vielä pienen reissun tänne tavaroitani noutamaan :)
P.S. Emajõgi tulvii niin maan perhanasti!
Tervitades
Donna K, member of Mafia Tartuensis
[^MS:n synttäribileet teemalla "Mafia"]
---
Edit. Olin laiska, enkä jaksanu ladata kuvia Photobucketin kautta, joten nyt esillepano on mitä on. Klikkaamalla kuvia saapi kuvat isoiks ja sit vielä suurennuslasia klikkaamalla suorastaan jättiläismäisiks. Kannattaa kokeilla.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
aprillii
Selvisin huhtikuun ensimmäisestä aprillipiloitta. Ite oon niin surkea ketään huijaamaan millään viisillä, ni jäi myös vuoden ainut valehtelupäivä hyödyntämättä. Mutta eipä tuo huhtikuun eka päivä tapahtumaton ollut. Aamulla nukuin piiiitkään (eli puol kymmeneen) skipaten samalla tentin. Kahdeksitoista raahauduin luennolle kuuntelemaan, kuinka opettajamme opetti viron kielen sanavaran alkuperää täydellisen virheellisesti. Heti ensimmäisen lauseen aikana kosahti luottamus opettajan tietoihin, kun rouva ilmoitti uralilaiseen ja suomalais-ugrilaiseen kantakieleen palautuvien sanojen olevan yksitavuisia. Mordvalaisia kieliä opettaja ei olisi varmasti kertonut olevan kaksi, ellei olisi nähnyt allekirjoittaneen ilmettä kuullessaan olevan puheen mordvan ainokaisesta kielestä. Kun on asiat paukutettu päähän jo neljä vuotta sitten ensimmäisenä opiskeluvuotena, ei voi antaa moisten asioiden kulkea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Luennon jälkeen mentiin kämppiksen kanssa Suudlevad Tudengid -ravintolaan lounaalle. Paistettua lohta riisipedillä kera smetanakastikkeen (edelleenki ärsyttää, ku nää ei oo koskaan ees kuullu kermaviilistä, joka ois huomattavasti raikkaampi ja kevyempi vaihtoehto). Alle kahdella eurolla tämä kaikki tietenkin. Jäin vielä kahvikupposellekin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja nautimme olostamme 15 lämpöasteessa. Kyllä täällä kelpaa.
Kahvi muuttui siideriin ja siideri oluseen. Jossain vaiheessa pöytäseurueeseen oli liittynyt lisää suomalaisia, yksi amerikkalainen ja yksi hollantilainen. LV houkutteli minut mukaansa katsomaan Vanemuine-teatteriin balettia nimeltä Onegin. Baletista mitään ymmärtämättömänäkin esitys oli vaikuttava! Viime hetkellä liput ostaneena pulitin elämyksestä vaivaiset kolme euroa ja kuusikymmentä senttiä. Näin täällä. Aiemmin käytiin suomalaisten kanssa kattomassa samaisessa salissa Huntluts. Sanallisessa teatterissa meni osa vuorosanoista hieman ohi, mutta mukava kokemus sekin oli! Vielä ainakin jotain musikaalia pitäis mennä kattomaan. Myös Pähkinänsärkijä ja Prinsessa Ruusunen houkuttelee. Vanemuine-teatterissa oltiin eilen myös vitsikkäitä ja heitettiin vähän aprillipilaa näyttötaulussa: "Suurmajas Onegini haigestumise tõttu täna õhtul ballet Lenski" ja "Täna väikeses majas Franz Kafka Kaloss" :D
Baletin jälkeen oltiin niin nälkäisiä, että kõht korisi (niinku se viron kielellä tekee). Mentiin lähimpään ravintolaan, eli tuttuun ja turvalliseen Vildeen. Söin herkullisen kanapraadin kermaperunoiden kera. Namnam. Laskua maksaessani piti vastata jo puhelimeen, kun kävi kutsu viettämään iltaa aikaisemmin mainitsemani amerikkalaisen ja erään kosovolaisen seurassa. Mökussa seuraamme liittyi vielä lisää suomalaisia ja sitten olikin varsin messevä jengi koossa. Matka jatkui vasta avatun Treppin täyteläisyyden takia Illegaardiin ja vielä Krooksuun.
Tänään ois kuulemma pääsiäisbileet LV:n luona. Eilen sanoin pukeutuvani Pupu Tipunaksi. Nyt täytyis vissiin vielä koettaa keksiä, miten moinen asu toteutetaan.
Luennon jälkeen mentiin kämppiksen kanssa Suudlevad Tudengid -ravintolaan lounaalle. Paistettua lohta riisipedillä kera smetanakastikkeen (edelleenki ärsyttää, ku nää ei oo koskaan ees kuullu kermaviilistä, joka ois huomattavasti raikkaampi ja kevyempi vaihtoehto). Alle kahdella eurolla tämä kaikki tietenkin. Jäin vielä kahvikupposellekin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja nautimme olostamme 15 lämpöasteessa. Kyllä täällä kelpaa.
Kahvi muuttui siideriin ja siideri oluseen. Jossain vaiheessa pöytäseurueeseen oli liittynyt lisää suomalaisia, yksi amerikkalainen ja yksi hollantilainen. LV houkutteli minut mukaansa katsomaan Vanemuine-teatteriin balettia nimeltä Onegin. Baletista mitään ymmärtämättömänäkin esitys oli vaikuttava! Viime hetkellä liput ostaneena pulitin elämyksestä vaivaiset kolme euroa ja kuusikymmentä senttiä. Näin täällä. Aiemmin käytiin suomalaisten kanssa kattomassa samaisessa salissa Huntluts. Sanallisessa teatterissa meni osa vuorosanoista hieman ohi, mutta mukava kokemus sekin oli! Vielä ainakin jotain musikaalia pitäis mennä kattomaan. Myös Pähkinänsärkijä ja Prinsessa Ruusunen houkuttelee. Vanemuine-teatterissa oltiin eilen myös vitsikkäitä ja heitettiin vähän aprillipilaa näyttötaulussa: "Suurmajas Onegini haigestumise tõttu täna õhtul ballet Lenski" ja "Täna väikeses majas Franz Kafka Kaloss" :D
Baletin jälkeen oltiin niin nälkäisiä, että kõht korisi (niinku se viron kielellä tekee). Mentiin lähimpään ravintolaan, eli tuttuun ja turvalliseen Vildeen. Söin herkullisen kanapraadin kermaperunoiden kera. Namnam. Laskua maksaessani piti vastata jo puhelimeen, kun kävi kutsu viettämään iltaa aikaisemmin mainitsemani amerikkalaisen ja erään kosovolaisen seurassa. Mökussa seuraamme liittyi vielä lisää suomalaisia ja sitten olikin varsin messevä jengi koossa. Matka jatkui vasta avatun Treppin täyteläisyyden takia Illegaardiin ja vielä Krooksuun.
Tänään ois kuulemma pääsiäisbileet LV:n luona. Eilen sanoin pukeutuvani Pupu Tipunaksi. Nyt täytyis vissiin vielä koettaa keksiä, miten moinen asu toteutetaan.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
viimane märtsi päev
Kauhee ku mä oon laiska! Maaliskuun viimeistä päivää viedään ja oon koko kuun aikana päivittäny tätä blogia ehkä kaks kertaa. Kyllähän se melkein täyttää ne ennakkosuunnitelmat postailla tänne joka päivä jotain... edes pientä. Halusin tästä blogista syväsuuntautuneen ja pikkuruisiin asioihin keskittyvän päiväkirjamaisen sivuston, mutta annas olla ku jää viikonloppubileiden jälkeen päivittämättä, ni sit koko homma roikkuu kolme viikkoa. Tyhmä tyttö olen minä.
No mutta, ehdin jo käymään Suomessakin viime viikonloppuna, bileitäkin on ollu (esim. ne sirkusbileet joskus muutama viikko takasin) ja koulussakin oon melko ahkeraan käyny. Mut sit ku tekee tollasen pikku reissun kotikotiin, ni meneehän siinä pitkän matematiikan kaavojen avulla laskeskellen sellaiset 72 tuntia toipua univeloista. Puolinukuksissa kuitenkin kirjoittelin kaksi vaadittua esseetä, joskin molemmat palautin hitusen myöhässä. Laatu korvaa viivästymisen, vai miten se nyt menikään. Jos ei jaksa, ni sit ei jaksa, enkä mä ala siitä itelleni mitään elämää suurempaa asiaa tehdä. Huomenna ois tentti, mutta enpäs ole ehtinyt lukea, joten käytän pääsiäisvapaat (yks säälittävä ylimääräinen vapaapäivä!!) tiukkaan opiskeluun. Maanantaina sitten meen näyttämään taitoni! Pitää mun muun ihanuuden muassa opiskella kaksi sivua ulkoa erästä näytelmää ja muutama runonpahanen. Onneksi hallitsen sen hyvinkin hyödyllisen ja jalon taidon olla muistamatta ulkoa opeteltua enää seuraavana päivänä. Puoli tuntia riittää runon pänttäämiseen ja se on sit siinä. Kaksi sivua vuorosanoja ulkoa ja niiden esittäminen luokan edessä "tenttitilaisuudessa" on kuitenkin edelleenkin hyvin etäinen ajatus. Niin sekin päivä vain koittaa parin viikon kuluttua. Kröhöhöm. Eiku jee! Or not.
Eilen kävin tänä vuonna ekaa kertaa terdellä! MAALISKUUSSA! Aurinko paistoi niin lämpimästi ja ihanasti Raekoja platsille, ni pitihän sitä sitten kevään eka terassisidukka nautiskella. Arskatkin oli päässä. Buahaha, teillä kuulemma satoi siellä Suomessa vielä lunta eilen aamulla! :D Täällä taitaakin ripotella sitten vettä loppuviikon. Ei liikaa aurinkoa yhteen risukasaan.
Tänään kävin pitkästä aikaa taas lenkillä. Oli mukavasti lenkkipolut sulanut mutavelliksi. Uujeah. Matkan varrella oli myös ihania kevätpuroja siellä sun täällä. Hieman oli varpaat märkänä, ku kotiin pääsin. Mut hei, aurinko!! Kärpäsetki on jo täällä. KESÄ! SUVI!
No mutta, ehdin jo käymään Suomessakin viime viikonloppuna, bileitäkin on ollu (esim. ne sirkusbileet joskus muutama viikko takasin) ja koulussakin oon melko ahkeraan käyny. Mut sit ku tekee tollasen pikku reissun kotikotiin, ni meneehän siinä pitkän matematiikan kaavojen avulla laskeskellen sellaiset 72 tuntia toipua univeloista. Puolinukuksissa kuitenkin kirjoittelin kaksi vaadittua esseetä, joskin molemmat palautin hitusen myöhässä. Laatu korvaa viivästymisen, vai miten se nyt menikään. Jos ei jaksa, ni sit ei jaksa, enkä mä ala siitä itelleni mitään elämää suurempaa asiaa tehdä. Huomenna ois tentti, mutta enpäs ole ehtinyt lukea, joten käytän pääsiäisvapaat (yks säälittävä ylimääräinen vapaapäivä!!) tiukkaan opiskeluun. Maanantaina sitten meen näyttämään taitoni! Pitää mun muun ihanuuden muassa opiskella kaksi sivua ulkoa erästä näytelmää ja muutama runonpahanen. Onneksi hallitsen sen hyvinkin hyödyllisen ja jalon taidon olla muistamatta ulkoa opeteltua enää seuraavana päivänä. Puoli tuntia riittää runon pänttäämiseen ja se on sit siinä. Kaksi sivua vuorosanoja ulkoa ja niiden esittäminen luokan edessä "tenttitilaisuudessa" on kuitenkin edelleenkin hyvin etäinen ajatus. Niin sekin päivä vain koittaa parin viikon kuluttua. Kröhöhöm. Eiku jee! Or not.
Eilen kävin tänä vuonna ekaa kertaa terdellä! MAALISKUUSSA! Aurinko paistoi niin lämpimästi ja ihanasti Raekoja platsille, ni pitihän sitä sitten kevään eka terassisidukka nautiskella. Arskatkin oli päässä. Buahaha, teillä kuulemma satoi siellä Suomessa vielä lunta eilen aamulla! :D Täällä taitaakin ripotella sitten vettä loppuviikon. Ei liikaa aurinkoa yhteen risukasaan.
Tänään kävin pitkästä aikaa taas lenkillä. Oli mukavasti lenkkipolut sulanut mutavelliksi. Uujeah. Matkan varrella oli myös ihania kevätpuroja siellä sun täällä. Hieman oli varpaat märkänä, ku kotiin pääsin. Mut hei, aurinko!! Kärpäsetki on jo täällä. KESÄ! SUVI!
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
bileitä ja (pannu)kakkuja
Nyt on jo keskiviikko! Miten toi aika onkin niin kuluvaista? Lauantaina oli tosiaan Jungle Boogie -teemabileet eräässä opiskelija-asuntolassa. Käytävät oli täys porukkaa, laskeskelin tossa eilen lisänneeni lähes 30 uutta kaveria Facebookissa. Tollasissa bileissä vaan tutustuu ihmisiin niin helposti, ku kaikki hengailee jos jonkinlaisissa eläimellisissä vetimissä. Itsehän edustin ötököiden eläinkuntaa olemalla leppäkerttu. Kuulemma söpöin lepatriinu ikinä. Mä jopa latasin kuvan! Hahaa. Seuraavaa saatte odotella hetken, sillä mun kärsivällisyys ei riitä tällä nettiyhteydellä kuvien lataamiseen. Vabandust!
Opiskelut sujuu ilmeisesti melko hyvin. Opettajan mukaan viron kielen ääntämiseni on parantunut huomattavasti aiemmasta. Ällä ei oo enää niin tumma (vain harvoissa kohdissa jää liian tummaksi!) ja õ on paikallaan. Siistii! Ilmeisesti noitten runojen ulkoa opettelu kannattaa. Voisinki järjestää sit Suomessa virolaisen runonlausuntaillan, ku palaan :D
Tänään oli sananmuodostuskurssin kontrollityö. Mun mielestä se oli melko helppo tai sit mä en vaan tajunnu yhtään mitään. En kehdannu lähteä heti ku olin valmis (kuten siis Suomessa olisin tehnyt), vaan odotin erään toisen suomalaisen häipyvän luokasta ennen mua. Kuinka tosissaan noi kaikki ottaa ton koulun? Virheet on ihan ookoo, ei niihin kuole. Vähän lungimmin, pliis. Ihmiset ei uskalla ees avata suutaan luokassa.
Kultuuride vaheline suhtlemine -kurssilla opettajamme kyllä mainitsi samaisesta seikasta, että venäläinen koulunkäynti eroaa melko radikaalisti suomalaisesta kuolunkäynnistä, mikä näkyy vahvasti muun muassa juuri oman mielipiteensä esille tuomisessa ja yksinkertaisesti esimerkiksi siinä, että suomalaiset menevät luokassa helpommin eturiviin istumaan kuin venäläiset. Se on jännä juttu. Mul on muute aika mielenkiintoisia kursseja, jos ette jo arvannu. Tulee mietittyä suomalaisuuttakin aivan eri kantilta ja muiden kulttuurien tapoja siinä sivussa. Voin varmasti käyttää kursseja hyödyksi tulevaisuudessa ulkomaalaisille suomea opettaessani (olettaen, että joskus sitä pääsen tekemään).
Sunnuntaina käytiin pienellä porukalla (neljä amerikkalaista, minä ja kaks virolaista) Cafe Shakespearessa syömässä. Se on edelleen niin outoa, että kokonaisesta ateriasta saattaa joutua pulittamaan vain muutaman hassun euron. Herkullinen lohipasta lohkesi about neljällä eurolla. Ei lainkaan paha. Illalla kõndisin vielä MS:n luo hengailemaan ja miettimään seuraavaan viikon teemabileitä. Olihan tuolloin edellisistä bileistä ehtinyt kulua jo melkein vuorokausi. Ensi viikonloppuna "sirkus tulee kaupunkiin" ja me aiotaan olla siamilaiset kaksoset. Siitä tulee takuulla hauskaa, jos vaan onnistaan suunnitelmamme toteuttamaan :)
Maanantaina kutsuttiin tänne meijän luo porukkaa nauttimaan puolalaista herkkuateriaa. MS valmisti meille Puolasta tuodusta lihasta paneroituja kotletteja kera herkullisen hapankermakurkkusalaatin. Nams! Pelattiin lautapelejä ja hengailtiin. Samalla tuli testattua kämpän tilavuutta, 14 ihmistä uppos melko iisisti :)
Eilen käytiin MS:n kanssa nyrkkeilemässä. Treeneissä ei päästy laittamaan hanskoja kertaakaan käteen, vaan koko aika tehtiin pelkkiä lihaskuntoharjoituksia. Pitänee siis mennä taas huomenna treeneihin, jotta pääsen vähän nyrkkeilemäänkin. Vuorossa on sparria, mut mä aion yrittää. Vähän jännittää, että saanko turpaan. Toivottavasti säästyn mustalta silmältä :D
Suomalainen osakunta järjestää parin viikon päästä vielä reissun Otepäähän laskemaan mäkea vähän niinku sellasilla jättiläismäisillä uimarenkailla, snowtubingiksi sitä kutsutaan. Tartossa olis sit heti perään saunailta ja illalla vielä keikka yhdellä klubilla. Nyt täytyy vielä päättää, että lähdenkö reissuun vai en :)
Tekee mieli lättyjä. Tässä vielä aiemman pannukakkuannoksen tuotantoa. Vähänkö siisti vai häh? :D
Opiskelut sujuu ilmeisesti melko hyvin. Opettajan mukaan viron kielen ääntämiseni on parantunut huomattavasti aiemmasta. Ällä ei oo enää niin tumma (vain harvoissa kohdissa jää liian tummaksi!) ja õ on paikallaan. Siistii! Ilmeisesti noitten runojen ulkoa opettelu kannattaa. Voisinki järjestää sit Suomessa virolaisen runonlausuntaillan, ku palaan :D
Tänään oli sananmuodostuskurssin kontrollityö. Mun mielestä se oli melko helppo tai sit mä en vaan tajunnu yhtään mitään. En kehdannu lähteä heti ku olin valmis (kuten siis Suomessa olisin tehnyt), vaan odotin erään toisen suomalaisen häipyvän luokasta ennen mua. Kuinka tosissaan noi kaikki ottaa ton koulun? Virheet on ihan ookoo, ei niihin kuole. Vähän lungimmin, pliis. Ihmiset ei uskalla ees avata suutaan luokassa.
Kultuuride vaheline suhtlemine -kurssilla opettajamme kyllä mainitsi samaisesta seikasta, että venäläinen koulunkäynti eroaa melko radikaalisti suomalaisesta kuolunkäynnistä, mikä näkyy vahvasti muun muassa juuri oman mielipiteensä esille tuomisessa ja yksinkertaisesti esimerkiksi siinä, että suomalaiset menevät luokassa helpommin eturiviin istumaan kuin venäläiset. Se on jännä juttu. Mul on muute aika mielenkiintoisia kursseja, jos ette jo arvannu. Tulee mietittyä suomalaisuuttakin aivan eri kantilta ja muiden kulttuurien tapoja siinä sivussa. Voin varmasti käyttää kursseja hyödyksi tulevaisuudessa ulkomaalaisille suomea opettaessani (olettaen, että joskus sitä pääsen tekemään).
Sunnuntaina käytiin pienellä porukalla (neljä amerikkalaista, minä ja kaks virolaista) Cafe Shakespearessa syömässä. Se on edelleen niin outoa, että kokonaisesta ateriasta saattaa joutua pulittamaan vain muutaman hassun euron. Herkullinen lohipasta lohkesi about neljällä eurolla. Ei lainkaan paha. Illalla kõndisin vielä MS:n luo hengailemaan ja miettimään seuraavaan viikon teemabileitä. Olihan tuolloin edellisistä bileistä ehtinyt kulua jo melkein vuorokausi. Ensi viikonloppuna "sirkus tulee kaupunkiin" ja me aiotaan olla siamilaiset kaksoset. Siitä tulee takuulla hauskaa, jos vaan onnistaan suunnitelmamme toteuttamaan :)
Maanantaina kutsuttiin tänne meijän luo porukkaa nauttimaan puolalaista herkkuateriaa. MS valmisti meille Puolasta tuodusta lihasta paneroituja kotletteja kera herkullisen hapankermakurkkusalaatin. Nams! Pelattiin lautapelejä ja hengailtiin. Samalla tuli testattua kämpän tilavuutta, 14 ihmistä uppos melko iisisti :)
Eilen käytiin MS:n kanssa nyrkkeilemässä. Treeneissä ei päästy laittamaan hanskoja kertaakaan käteen, vaan koko aika tehtiin pelkkiä lihaskuntoharjoituksia. Pitänee siis mennä taas huomenna treeneihin, jotta pääsen vähän nyrkkeilemäänkin. Vuorossa on sparria, mut mä aion yrittää. Vähän jännittää, että saanko turpaan. Toivottavasti säästyn mustalta silmältä :D
Suomalainen osakunta järjestää parin viikon päästä vielä reissun Otepäähän laskemaan mäkea vähän niinku sellasilla jättiläismäisillä uimarenkailla, snowtubingiksi sitä kutsutaan. Tartossa olis sit heti perään saunailta ja illalla vielä keikka yhdellä klubilla. Nyt täytyy vielä päättää, että lähdenkö reissuun vai en :)
Tekee mieli lättyjä. Tässä vielä aiemman pannukakkuannoksen tuotantoa. Vähänkö siisti vai häh? :D
lauantai 6. maaliskuuta 2010
This lady bug is gonna bug you all night!
Tervehdys pitkästä aikaa! Tekemistä riittää ja kiirettä pitää. Bileitä ois vaikka joka päivä, jos biletyttäis. Vanha ei vaan jaksa, siispä säästelen voimani viikonloppujuhlimiselle. MS:n kanssa oon käyny nyrkkeilemässäkin, jottei ihan pelkäks plösöilyks mee kogu elu.
Viime viikonloppuna oltiin perjantaina Illegaardissa kattomassa ku USA löylytti Suomea. Lauantaina vietettiin yhden suomalaisen vaihtaripojan 25-vuotissynttäreitä Megazonessa laserpyssyillä sotien, SUOMALAISESSA saunassa saunoen ja mun ja MS:n tekemää kakkua syöden, myöhemmin jatkoillen opiskelija-asuntolassa ja Club Tallinnissa (ilmaiseksi) juhlien.
Eilen käytiin leffassa kattomassa The Brothers. Ei ollu mikään kevyt elokuva. Haaveena ois päästä kattomaan Alice in Wonderland alkuperäisversiona, mutta täällä Tartossa näytetään vain viroksi dubattua versiota. Pyh. Pitänee mennä Tallinnaan asti sitä elokuvaa kattomaan :D Illalla kokkailtiin tyttöjen kanssa mielettömän herkullista kasviskeittoa ja vietettiin alkoholitonta iltaa leffaa katsellen. Mukavaa vaihtelua ainaiselle yhdessä dokaamiselle.
Tänään on tiedossa Jungle Boogie tuolla opiskelija-asuntolassa. Tällä hetkellä on Facebookin kautta ilmoittautunut 65 tyyppiä. Ideana on pitää yhden kerroksen ("vaihtarikerroksen") kaikki ovet auki ja bileet käytävällä. Kaikki on pukeutunu eläimiksi, skaalaa on leppäkertusta lumileopardiin. Meikä pukeutuu leppikseks! Löysin Humanasta (vähän niinku Suomen UFF) punaisen neulemekon, jolle näytin vähän saksia ja tein siitä viitan. Kävin (kirjoitin tähän ensin virolaisen vastineen käisin. En puhu pian enää mitään kieltä.) ostamassa vähän mustaa askarteluhuopaa ja villalankaa (eli halvinta mahdollista akryylihöttölankaa) ja taiteilin itselleni upeista upeimman leppäkerttuviitan. Kuvia luvassa ainakin Facebookiin, kunhan pääsen sitä käyttämään. Myöhemmin voin tarvittaessa muokata viitasta itselleni Supermani viitan tai vaikkapa Punamütsikese asun. Lisää teemabileitä!
Takana on yks kontrolltöö, ens viikolla tiedossa vielä kaksi ja sitä seuraavalla viikolla yksi. Tekstejä pitää kirjoitella ja palautella harva se viikko. Kovasti ne tahtoo kontrolloida meijän opiskelua. "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle", my ass. Ainii, se olikin Turun yliopiston iskulause. Onneks opettajat on kivoja, muutoin tuo opiskelu saattais käydä hermoille, ku ei leppäkerttu pilkuistaan eroon pääse.
Suomeen tuun maaliskuun viimeiseksi viikonlopuksi. Raivatkaapa kalenteristanne tilaa ja miettikää mulle kaikkee kivaa ohjelmaa :) Torstain suunnittelin viettäväni Tampereella (Jos pappa lukee tätä, ni voisin vaikka tulla yöks!), perjantain Porissa ja lauantain Turussa. Sunnuntaina pitää matkata takaisin tänne Tarttoon. Kilometrejä kertyy muutama hassu. Onneks mulla on matkaseuraa ja matkat voi hyödyntää fiksusti opiskeluun!
Lennä, lennä leppäkerttu
ison kiven juureen.
Siellä äitis keittää sulle
ison padan puuroo.
P.S. Äiti, odotan herkkuillallista ;)
Pian nähdään! <3
Viime viikonloppuna oltiin perjantaina Illegaardissa kattomassa ku USA löylytti Suomea. Lauantaina vietettiin yhden suomalaisen vaihtaripojan 25-vuotissynttäreitä Megazonessa laserpyssyillä sotien, SUOMALAISESSA saunassa saunoen ja mun ja MS:n tekemää kakkua syöden, myöhemmin jatkoillen opiskelija-asuntolassa ja Club Tallinnissa (ilmaiseksi) juhlien.
Eilen käytiin leffassa kattomassa The Brothers. Ei ollu mikään kevyt elokuva. Haaveena ois päästä kattomaan Alice in Wonderland alkuperäisversiona, mutta täällä Tartossa näytetään vain viroksi dubattua versiota. Pyh. Pitänee mennä Tallinnaan asti sitä elokuvaa kattomaan :D Illalla kokkailtiin tyttöjen kanssa mielettömän herkullista kasviskeittoa ja vietettiin alkoholitonta iltaa leffaa katsellen. Mukavaa vaihtelua ainaiselle yhdessä dokaamiselle.
Tänään on tiedossa Jungle Boogie tuolla opiskelija-asuntolassa. Tällä hetkellä on Facebookin kautta ilmoittautunut 65 tyyppiä. Ideana on pitää yhden kerroksen ("vaihtarikerroksen") kaikki ovet auki ja bileet käytävällä. Kaikki on pukeutunu eläimiksi, skaalaa on leppäkertusta lumileopardiin. Meikä pukeutuu leppikseks! Löysin Humanasta (vähän niinku Suomen UFF) punaisen neulemekon, jolle näytin vähän saksia ja tein siitä viitan. Kävin (kirjoitin tähän ensin virolaisen vastineen käisin. En puhu pian enää mitään kieltä.) ostamassa vähän mustaa askarteluhuopaa ja villalankaa (eli halvinta mahdollista akryylihöttölankaa) ja taiteilin itselleni upeista upeimman leppäkerttuviitan. Kuvia luvassa ainakin Facebookiin, kunhan pääsen sitä käyttämään. Myöhemmin voin tarvittaessa muokata viitasta itselleni Supermani viitan tai vaikkapa Punamütsikese asun. Lisää teemabileitä!
Takana on yks kontrolltöö, ens viikolla tiedossa vielä kaksi ja sitä seuraavalla viikolla yksi. Tekstejä pitää kirjoitella ja palautella harva se viikko. Kovasti ne tahtoo kontrolloida meijän opiskelua. "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle", my ass. Ainii, se olikin Turun yliopiston iskulause. Onneks opettajat on kivoja, muutoin tuo opiskelu saattais käydä hermoille, ku ei leppäkerttu pilkuistaan eroon pääse.
Suomeen tuun maaliskuun viimeiseksi viikonlopuksi. Raivatkaapa kalenteristanne tilaa ja miettikää mulle kaikkee kivaa ohjelmaa :) Torstain suunnittelin viettäväni Tampereella (Jos pappa lukee tätä, ni voisin vaikka tulla yöks!), perjantain Porissa ja lauantain Turussa. Sunnuntaina pitää matkata takaisin tänne Tarttoon. Kilometrejä kertyy muutama hassu. Onneks mulla on matkaseuraa ja matkat voi hyödyntää fiksusti opiskeluun!
Lennä, lennä leppäkerttu
ison kiven juureen.
Siellä äitis keittää sulle
ison padan puuroo.
P.S. Äiti, odotan herkkuillallista ;)
Pian nähdään! <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)
