Sunnuntai meni pääosin ihan vain rötvätessä. Nukuin myöhään (eli heräsin kympiltä ja vietin tunnin sängyssä kirjaa lukien). Hengailin aikani kunnes teki mieli lähteä ulos kävelemään, eksyin sitten samalla kaupungille kiertelemään ja bongasin vanhasta kauppahallista virolaisen mini-Honkkarin - Super Box! Tuotteet oli ihan oikeesti täysin samoja ku Suomessa Honkkarissa. Oli kovin kotoisa tunnelma. Missionani oli löytää vispilä ja kyllähän sieltä sellainenkin mukaan tarttui kaiken muun roinan lisäksi.
Kotiin päästyäni kokkailin, keitin kahvit (ostin kofeiinivajetilassa itselleni pressopannun, jotta aikaiset aamut alkaisi ees jotenkuten inhimillisissä merkeissä) ja leivoin masaliisaa. Sitä on nyt sitten syötetty suomalaiselle, virolaiselle, puolalaiselle ja amerikkalaiselle, ja hyvin uppos. Masaliisa valloittaa maailman! Tylsistyttyäni hengailemaan kotosalla tekemättä mitään (kielsin itseltäni opiskelun sunnuntaina), raahasin luuni kukkulan yli MS:n luo. Siellä vietin myös eilisen illan hyvässä seurassa uutta blogia luoden. Sisältöä on luvassa lähipäivinä. Kirjoittavaa on!
Tänään onkin sitten Viron itsenäisyyspäivän aatto. Mun koulupäivä loppui jo kympiltä, ku luennoitsija ei halunnu pitää iltapäivän luentoja lainkaan. Heillä kun on lupa lähteä aiemmin kotiin valmistautumaan suureen juhlapäivään. Ylimääräiset vapaapäivät kelpaa aina. Käytiin tyttöjen kanssa lounaalla Suudlevad tudengit -ravintolassa, edullista ja maukasta opiskelijaruokaa. Palvelussa ois parantamisen varaa (aiheesta tiedossa enemmän juttua toisen blogin puolella enkuks!). Nyt ois illan ohjelmassa vielä erään saksalaisen tytön synttärit sekä tietenkin Viron itsenäisyyspäivän juhlistamista. Toivottavasti lumisade hellittää sen verran että selviän edes puolikuivana perille asti. Mistä tota lunta oikein tulee?!
Ainii, täältä on porukkaa lähdössä ens viikolla Lappiin. Matkakustannukset yhteensä 85 € ja yöpaikat tiedossa maksutta couchsurfingin kautta. Vähän kutkuttais lähteä. Kuinka friikkiä on tulla Viroon ja mennä täältä ulkomaalaisten kanssa Lappiin Riian kautta? :D To go or not to go?! Nii, ehtisin ehkä näkemään tyyppejä Tampereella!
tiistai 23. helmikuuta 2010
lauantai 20. helmikuuta 2010
Maiasmokad
Like sand's through the hour glass, so are the days of our lives. Aika kuluu ihan hullua tahtia, yli viikko ehtinyt taas kulua edellisestä päivityksestä. Viime viikonlopun vietin Otepäässä ESNow-reissulla lumilautaillen, saunoen, paljussa pulikoiden, juomapelejä pelaten, luistellen (meinasin kirjoittaa uisutellen, viro hiipii salakavalasti äidinkieleeni) ja muihin Erasmus-opiskelijoihin tutustuen. Oli kyllä mahtava reissu! Kuvamateriaalia on vähän heikosti, mutta nekin kaikki on Facebookissa nähtävillä. Tää nettiyhteys on niin hullun hidas, etten kykene niitä nyt tänne lataamaan. Vabandust.
Viime sunnuntaina oli ystävänpäivä. Käytiin tyttöjen kanssa leffassa kattomassa päivän teemaan sopien Valentine's Day -elokuva. Neljän hengen porukalla saa ryhmäalennuksen, jolloin hintaa lipulle jää hurjat 50 kr, eli himpun yli kolme euroa (normaali hinta hurjat 75 kr eli alle viis euroa). Mahtavan näytöksen jälkeen elokuvanautinnon kruunasi Cinamon Cineman tarjoama jäätis. Saatan käydä tän kevään aikana pari kertaa leffassa :)
Maanantaina aloitin vielä yhden uuden kurssin nimeltä Viron kansanuskonto. Kiinnostava aihe, jokseenkin ennestään tuttukin, mutta luennoitsija puhuu niin hiljaisella äänellä ja epäselvästi, että ulkomaalaisena on turhan vaikea pysyä kärryillä. Annoin keskiviikkona kurssille vielä toisen tsäänssin, mutta taitaapi pudota mun lukujärjestyksestä kokonaan pois. Luentopäiväkirjaa on jonkin verran vaikea pitää, jos ei kuule mitään. Ja meneepä se kaiken lisäks osin päällekäin toisen kurssin kanssa. Jälleen kerran täytyy myöntää itselleni etten ole yli-ihminen.
Laskiaistiistaina kävin Kassitoomella kelgutamassa ja vastlakukleid eli laskiaspullia syömässä. Kerkesinpä yhden päivän aikana vedellä pullia kokonaiset kolme kappaletta, sillä illalla Rehepapp-ravintolassa Erasmus-opiskelijoiden pippaloissa oli samaisia leivonnaisia tarjolla. Valitettavasti virolaiset ei ymmärrä laittaa pullan sisään lainkaan hilloa, vaan pulla tarjoillaan vain kermavaahdon kera. En valita, hyvää se niinkin oli, mutta kyllä laskiaspulla vastlakukkelin voittaa!
Torstaina pääsin harrastamaan vähän urheiluakin! Käytiin parin suomalaisen, yhden italialaisen ja yhden puolalaisen kanssa kokeilemassa Capoeiraa. Ohjaajan mukaan mä ja MS oltiin liikkeissämme suorastaan kissamaisia. Ilmeisesti se oli hyvä asia, sillä luonnonlahjakkuuksina tämä meitä piti :D Tais kyllä kuitenkin jäädä toistaiseksi viimeiseksi kerraksi, sillä hinta oli vähän turhan suolainen. Ens viikolla aion mennä tsekkaamaan paikallisen yliopistoliikunnan nyrkkeilytarjonnan. Mä aion löytää täältä vielä itselleni sopivan liikuntamuodon! Tätä menoa paisun vauhdikkaammin kuin vastlakukkel-taikina.
Eilen käytiin Viron kulttuurihistorian ryhmän kanssa Eesti Rahva Muuseumissa tutustumassa virolaisen kansan vanhoihin elintapoihin. Olisin tahtonut käydä kierroksen paljon hartaammin läpi, mutta oli kuitenkin hienoa päästä tutustumaan esineisiin ja asioihin ammattitaitoisen oppaan johtamana. Käytännönläheistä opetusta, mulle meeldib. Illalla käytiin MS:n kanssa (eli kissamaisten kissanaisten kesken) ulkona syömässä. MS onnistui telomaan koipensa torstai-iltana capoeiratessamme, joten liikkuminen lumisilla ja jäisillä kaduilla oli jokseenkin vaivalloista. Päädyimme jälleen (minulle) tuttuun ja turvalliseen Vildeen, jossa herkullinen ruoka on itsestäänselvyys. Voin kyllä vilpittömästi suositella. Tarjoilijat osaavat myös englantia, joten turistinakaan ei varmasti jää ruoatta.
Tänään käytettiin MJ:n kanssa kännykkäoperaattorilta saamani lahjakortti Café Pierressä, joka sijaitsee Raekoja platsilla. Kahvilla maustettu juustokakku oli tajunnanräjäyttävää, saatan yrittää jäljitellä sitä jossain vaiheessa kotikokin keittiössä. MJ:n suklaatorttu oli myös täyteläisen suklaista, kuorrute taisi olla konjakilla maustettu (jos alkoholihampaani tunnisti maun oikein). Tarton kahvilat ja ravintolat on kyllä jotain aivan mahtavaa. Suomessa sarnasista annoksista sais maksaa tuplahinnan.
Kävin myös vähän alennusmyyntejä kiertelemässä. Mukaan tarttui mm. vaaleat arkisaappaat noin 25 eurolla, joita aion käyttää Tarton suolaisilla lörts-teillä, sillä vain hullu pilaa nahkakenkänsä täällä. On raivostuttavaa putsata suolaa kenkien pinnasta joka ikinen päivä. Kaiken lisäksi aine vielä syövyttääkin nahkapintaa. Onneks ei oo tuliterät popot meikäläisellä käytössä, vähän saattais harmittaa.
Mutta nyt hakkab lauantainen leffailta. Palailen taas (myöhemmin toivottavasti kuvien kera). Tsau!
Viime sunnuntaina oli ystävänpäivä. Käytiin tyttöjen kanssa leffassa kattomassa päivän teemaan sopien Valentine's Day -elokuva. Neljän hengen porukalla saa ryhmäalennuksen, jolloin hintaa lipulle jää hurjat 50 kr, eli himpun yli kolme euroa (normaali hinta hurjat 75 kr eli alle viis euroa). Mahtavan näytöksen jälkeen elokuvanautinnon kruunasi Cinamon Cineman tarjoama jäätis. Saatan käydä tän kevään aikana pari kertaa leffassa :)
Maanantaina aloitin vielä yhden uuden kurssin nimeltä Viron kansanuskonto. Kiinnostava aihe, jokseenkin ennestään tuttukin, mutta luennoitsija puhuu niin hiljaisella äänellä ja epäselvästi, että ulkomaalaisena on turhan vaikea pysyä kärryillä. Annoin keskiviikkona kurssille vielä toisen tsäänssin, mutta taitaapi pudota mun lukujärjestyksestä kokonaan pois. Luentopäiväkirjaa on jonkin verran vaikea pitää, jos ei kuule mitään. Ja meneepä se kaiken lisäks osin päällekäin toisen kurssin kanssa. Jälleen kerran täytyy myöntää itselleni etten ole yli-ihminen.
Laskiaistiistaina kävin Kassitoomella kelgutamassa ja vastlakukleid eli laskiaspullia syömässä. Kerkesinpä yhden päivän aikana vedellä pullia kokonaiset kolme kappaletta, sillä illalla Rehepapp-ravintolassa Erasmus-opiskelijoiden pippaloissa oli samaisia leivonnaisia tarjolla. Valitettavasti virolaiset ei ymmärrä laittaa pullan sisään lainkaan hilloa, vaan pulla tarjoillaan vain kermavaahdon kera. En valita, hyvää se niinkin oli, mutta kyllä laskiaspulla vastlakukkelin voittaa!
Torstaina pääsin harrastamaan vähän urheiluakin! Käytiin parin suomalaisen, yhden italialaisen ja yhden puolalaisen kanssa kokeilemassa Capoeiraa. Ohjaajan mukaan mä ja MS oltiin liikkeissämme suorastaan kissamaisia. Ilmeisesti se oli hyvä asia, sillä luonnonlahjakkuuksina tämä meitä piti :D Tais kyllä kuitenkin jäädä toistaiseksi viimeiseksi kerraksi, sillä hinta oli vähän turhan suolainen. Ens viikolla aion mennä tsekkaamaan paikallisen yliopistoliikunnan nyrkkeilytarjonnan. Mä aion löytää täältä vielä itselleni sopivan liikuntamuodon! Tätä menoa paisun vauhdikkaammin kuin vastlakukkel-taikina.
Eilen käytiin Viron kulttuurihistorian ryhmän kanssa Eesti Rahva Muuseumissa tutustumassa virolaisen kansan vanhoihin elintapoihin. Olisin tahtonut käydä kierroksen paljon hartaammin läpi, mutta oli kuitenkin hienoa päästä tutustumaan esineisiin ja asioihin ammattitaitoisen oppaan johtamana. Käytännönläheistä opetusta, mulle meeldib. Illalla käytiin MS:n kanssa (eli kissamaisten kissanaisten kesken) ulkona syömässä. MS onnistui telomaan koipensa torstai-iltana capoeiratessamme, joten liikkuminen lumisilla ja jäisillä kaduilla oli jokseenkin vaivalloista. Päädyimme jälleen (minulle) tuttuun ja turvalliseen Vildeen, jossa herkullinen ruoka on itsestäänselvyys. Voin kyllä vilpittömästi suositella. Tarjoilijat osaavat myös englantia, joten turistinakaan ei varmasti jää ruoatta.
Tänään käytettiin MJ:n kanssa kännykkäoperaattorilta saamani lahjakortti Café Pierressä, joka sijaitsee Raekoja platsilla. Kahvilla maustettu juustokakku oli tajunnanräjäyttävää, saatan yrittää jäljitellä sitä jossain vaiheessa kotikokin keittiössä. MJ:n suklaatorttu oli myös täyteläisen suklaista, kuorrute taisi olla konjakilla maustettu (jos alkoholihampaani tunnisti maun oikein). Tarton kahvilat ja ravintolat on kyllä jotain aivan mahtavaa. Suomessa sarnasista annoksista sais maksaa tuplahinnan.
Kävin myös vähän alennusmyyntejä kiertelemässä. Mukaan tarttui mm. vaaleat arkisaappaat noin 25 eurolla, joita aion käyttää Tarton suolaisilla lörts-teillä, sillä vain hullu pilaa nahkakenkänsä täällä. On raivostuttavaa putsata suolaa kenkien pinnasta joka ikinen päivä. Kaiken lisäksi aine vielä syövyttääkin nahkapintaa. Onneks ei oo tuliterät popot meikäläisellä käytössä, vähän saattais harmittaa.
Mutta nyt hakkab lauantainen leffailta. Palailen taas (myöhemmin toivottavasti kuvien kera). Tsau!
torstai 11. helmikuuta 2010
Kohanemine
Arvatkaa kuka on opiskellu tällä viikolla ahkerammin kuin koskaan? Ihan hulluna kotitehtäviä kaiken muun uuden lisäksi. Viron kielen kielioppisäännöt olin onnistunut lahjakkaasti unohtamaan lähes tyystin ja nyt niitä sit tarvitaan 24/7. Ei riitä että tietää oikean muodon, vaan sitten kysytään 3-vuotiaiden lempikysymys "Miksi?". Voi apua! Jos tän kevään jälkeen en osaa viroa ainakin kaksi kertaa paremmin kuin tänne tullessa, ni on ihme!
Mulla on siis joka aamu luento joko puol ysiltä tai vartin yli kymmenen. 14 luentoa viikon aikana. Whattaa?! Oliks mulla yliopistossa ekanakaan vuonna niin paljon luentoja? :D Oon ehtiny tottua siihen, että on ehkä yks luentokurssi ja loput opiskelut hoituu kotona lukien ja tietokoneella naputtaen. Täällä on vissiin satsattu vähän enemmän opetusresursseihin, sillä praktilise eesti keelen oppitunti mulla on joka aamu maanantaista perjantaihin.
Jokaisen kurssin suorittamiseen liittyy jonkinlainen kontrollityö tai useampikin, joiden avulla opettajat tsekkaavat osaamisen tasoa ja oppimistehokkuutta. Ensi sunnuntaina on ensimmäisen tekstin kalmanlinja. Lisäksi meidän pitää lukea kaunokirjallisia teoksia ihan vain kielen harjoittelun takia, opetella runoja ULKOA, opetella jostain näytelmästä kahden sivun verran vuorosanoja ULKOA (ja siis esittää näytelmä muiden edessä) ja lausua korrektisti kaikki keskikorkeat takavokaalit ja liudentuneet ällät ja ännät. Tiedoksi vain teille, että suomalainen ällä on liian tumma viron kieleen. Valitettavasti en itse kuule juuri mitään eroa suomen ja viron ällän välillä. Tooosi helppo siis opetella heleyttämään sitä. Kuulemma pitäis pitää kieli rentona... jokseenkin haasteellista toteuttaa esimerkiksi sanassa tegeleda, joka on muutenkin niin töksähtelevä sana. Huoh. Mutta turkulaiset opiskelijatoverini, voitteko kuvitella tätä opetuksen tasoa? Kaikki opettajat huolehtivat erikseen jokaisen oppilaan oppimisesta: opettajat pitävät jokaiselle oppilaalle ns. korjaustunnin (tai puolituntisen). Mä yritän ottaa tästä nyt kaiken irti. Ei meil Suames vaa.
Lisäksi OPETTAJAT järjestävät meille opiskelijoille ohjelmaa. Ensi viikolla on laskiaistiistaina tiedossa virolaisen(kin) perinteen mukaisesti hernekeittoa ja laskiaispullaa Kassitoomen mäenlaskun lisäksi. Opettaja siis lupasi itse ostaa muutaman pulkan meitä varten! Lisäksi meille järjestetään joka torstai jonkinlaisia kieli-iltoja, joissa voi käydä vapaamuotoisemmin juttelemassa muiden opiskelijoiden kanssa ja myös harjoitella suullista esiintymistä yleisön edessä pitämällä esitelmiä. Fonetiikan opettaja puolestaan sanoi laittavansa meidät (vaikka sitten puoliväkisin) esittämään näytelmän keväällä Tampere majan juhlassa. Ehheh. Mä tuun täältä ihan uutena ihmisenä takaisin. Onneks oon käyny yliopistolla Leiki tomaattia -kurssin jo aiemmin, joten ehkä toikaan ei niin paha oo :D
No mutta se opiskelusta. Kävin tänään maahanmuuttovirostossa tekemässä hakemuksen virolaista henkilökorttia varten. Onnistuinpahan kuvassa taas erittäin hyvin ellen täydellisesti. Eikös se Elimäen koottujen tarkoitusten mukaan kuopio ollut se ilme :D Aiemmin tällä viikolla kävin siis hakemassa jo virolaisen henkilötunnuksen ja pankkitilikin on avattu. Ensi viikolla saapuu pankkikorttikin. Jeea! Ei tarvi enää maksella ylimääräistä jokaisesta käteisnostosta. Viime viikolla sain kirjastokortin, jota ilman ei yliopiston kirjastoon pääse edes sisään. Vielä pitäis luoda kirjastoon virtuaalitili, josta voin maksella esimerkiksi tulosteita ja kopioita. Täällä on yliopiston kirjastossa harvinaisen toimivan oloinen tietokonetyöskentelyalue, jossa ajattelin tulevaisuudessa kaikki tarvittavat tulosteet käydä tulostamssa.
Maanantaina oli uusille Erasmus-opiskelijoille vararehtorin tapaaminen kaupunginmuseossa. Tarjolla oli viiniä, juustoja, tuulihattuja, hedelmiä, kahvia, kakkua... you name it! Lukuisat tarjoilijat pitivät huolta, ettei vaihto-opiskelijan viinilasi päässyt täysin tyhjentymään missään vaiheessa. Eilen olikin sitten Erasmus-opiskelijoiden Welcome party Club Illusionissa. Jälleen oli tarjolla ilmaista alkoholia. Mä pyrin olemaan alkoholisoitumatta täällä. Onneks en asu tuolla opiskelija-asuntolassa, siellä kun on ollut kuulemma joka ilta jonkinlaiset bileet. Joka-aamuiset luennot pitää viikkoryypiskelyn aisoissa.
Tiätteks mitä?! Mä meen huomenna ekaa kertaa elämässäni lumilautailemaan. Piti tulla tänne etelään säälittäville mäennyppylöille sitä varten. On se kuulemma ihan 60-metrinen rinne. Reissu oli niin suosittu, että paikat täyttyi silmänräpäyksessä. Samaisesta syystä olenkin ainut suomalainen niiden reilun 40 ihmisen joukossa. Tiedossa bussimatkailua, laskettelua, illallinen ravintolassa, saunomista, juhlimista sekä yöpyminen ja aamiainen jossain hostellissa... yhteensä 400 kr (n. 25 euroa)! Laskettelupuvun sain lainaan kaverin kaverilta. Ihanat virolaiset <3
xx
P.S. Äiti, meijän viron kielen ryhmässä on poika nimeltä Juri! :)
Mulla on siis joka aamu luento joko puol ysiltä tai vartin yli kymmenen. 14 luentoa viikon aikana. Whattaa?! Oliks mulla yliopistossa ekanakaan vuonna niin paljon luentoja? :D Oon ehtiny tottua siihen, että on ehkä yks luentokurssi ja loput opiskelut hoituu kotona lukien ja tietokoneella naputtaen. Täällä on vissiin satsattu vähän enemmän opetusresursseihin, sillä praktilise eesti keelen oppitunti mulla on joka aamu maanantaista perjantaihin.
Jokaisen kurssin suorittamiseen liittyy jonkinlainen kontrollityö tai useampikin, joiden avulla opettajat tsekkaavat osaamisen tasoa ja oppimistehokkuutta. Ensi sunnuntaina on ensimmäisen tekstin kalmanlinja. Lisäksi meidän pitää lukea kaunokirjallisia teoksia ihan vain kielen harjoittelun takia, opetella runoja ULKOA, opetella jostain näytelmästä kahden sivun verran vuorosanoja ULKOA (ja siis esittää näytelmä muiden edessä) ja lausua korrektisti kaikki keskikorkeat takavokaalit ja liudentuneet ällät ja ännät. Tiedoksi vain teille, että suomalainen ällä on liian tumma viron kieleen. Valitettavasti en itse kuule juuri mitään eroa suomen ja viron ällän välillä. Tooosi helppo siis opetella heleyttämään sitä. Kuulemma pitäis pitää kieli rentona... jokseenkin haasteellista toteuttaa esimerkiksi sanassa tegeleda, joka on muutenkin niin töksähtelevä sana. Huoh. Mutta turkulaiset opiskelijatoverini, voitteko kuvitella tätä opetuksen tasoa? Kaikki opettajat huolehtivat erikseen jokaisen oppilaan oppimisesta: opettajat pitävät jokaiselle oppilaalle ns. korjaustunnin (tai puolituntisen). Mä yritän ottaa tästä nyt kaiken irti. Ei meil Suames vaa.
Lisäksi OPETTAJAT järjestävät meille opiskelijoille ohjelmaa. Ensi viikolla on laskiaistiistaina tiedossa virolaisen(kin) perinteen mukaisesti hernekeittoa ja laskiaispullaa Kassitoomen mäenlaskun lisäksi. Opettaja siis lupasi itse ostaa muutaman pulkan meitä varten! Lisäksi meille järjestetään joka torstai jonkinlaisia kieli-iltoja, joissa voi käydä vapaamuotoisemmin juttelemassa muiden opiskelijoiden kanssa ja myös harjoitella suullista esiintymistä yleisön edessä pitämällä esitelmiä. Fonetiikan opettaja puolestaan sanoi laittavansa meidät (vaikka sitten puoliväkisin) esittämään näytelmän keväällä Tampere majan juhlassa. Ehheh. Mä tuun täältä ihan uutena ihmisenä takaisin. Onneks oon käyny yliopistolla Leiki tomaattia -kurssin jo aiemmin, joten ehkä toikaan ei niin paha oo :D
No mutta se opiskelusta. Kävin tänään maahanmuuttovirostossa tekemässä hakemuksen virolaista henkilökorttia varten. Onnistuinpahan kuvassa taas erittäin hyvin ellen täydellisesti. Eikös se Elimäen koottujen tarkoitusten mukaan kuopio ollut se ilme :D Aiemmin tällä viikolla kävin siis hakemassa jo virolaisen henkilötunnuksen ja pankkitilikin on avattu. Ensi viikolla saapuu pankkikorttikin. Jeea! Ei tarvi enää maksella ylimääräistä jokaisesta käteisnostosta. Viime viikolla sain kirjastokortin, jota ilman ei yliopiston kirjastoon pääse edes sisään. Vielä pitäis luoda kirjastoon virtuaalitili, josta voin maksella esimerkiksi tulosteita ja kopioita. Täällä on yliopiston kirjastossa harvinaisen toimivan oloinen tietokonetyöskentelyalue, jossa ajattelin tulevaisuudessa kaikki tarvittavat tulosteet käydä tulostamssa.
Maanantaina oli uusille Erasmus-opiskelijoille vararehtorin tapaaminen kaupunginmuseossa. Tarjolla oli viiniä, juustoja, tuulihattuja, hedelmiä, kahvia, kakkua... you name it! Lukuisat tarjoilijat pitivät huolta, ettei vaihto-opiskelijan viinilasi päässyt täysin tyhjentymään missään vaiheessa. Eilen olikin sitten Erasmus-opiskelijoiden Welcome party Club Illusionissa. Jälleen oli tarjolla ilmaista alkoholia. Mä pyrin olemaan alkoholisoitumatta täällä. Onneks en asu tuolla opiskelija-asuntolassa, siellä kun on ollut kuulemma joka ilta jonkinlaiset bileet. Joka-aamuiset luennot pitää viikkoryypiskelyn aisoissa.
Tiätteks mitä?! Mä meen huomenna ekaa kertaa elämässäni lumilautailemaan. Piti tulla tänne etelään säälittäville mäennyppylöille sitä varten. On se kuulemma ihan 60-metrinen rinne. Reissu oli niin suosittu, että paikat täyttyi silmänräpäyksessä. Samaisesta syystä olenkin ainut suomalainen niiden reilun 40 ihmisen joukossa. Tiedossa bussimatkailua, laskettelua, illallinen ravintolassa, saunomista, juhlimista sekä yöpyminen ja aamiainen jossain hostellissa... yhteensä 400 kr (n. 25 euroa)! Laskettelupuvun sain lainaan kaverin kaverilta. Ihanat virolaiset <3
xx
P.S. Äiti, meijän viron kielen ryhmässä on poika nimeltä Juri! :)
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Kolimine
Nyt oon vihdoin päässy muuttamaan uuteen asuntoon. Perjantaina illalla kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja sain avaimet tähän kämppään. Saavuin eilen jo puolenpäivän aikoihin tänne siivoilemaan ja sitä siivottavaa on riittänyt aina kuluvaan iltaan asti. Meitä ennen tässä kämpässä sattui asumaan siivoustaidoton sika, joka ei ole eläessään moppiin tarttunut saatikka pessyt vessanpönttöä. Kyllä. Vessanpönttö näytti just siltä, miltä voitte sen kuvitella näyttäneen. YÄK! Harjoittelin ihan varta vasten käyttämään siivouskäsineitä, sen verran kämpän ulkonäkö ja haju kuvotti. Ainiin, Herra Sika on myös polttanut vessassa tupakkaa, koska sitä vartenhan siellä on ilmastointi. Yeah right. Hajuhaitat on nyt melkein kukistettu. Vinkki: älä koskaan vuokraa asuntoa miehelle / älä koskaan muuta asuntoon miesasukkaan jälkeen. Herra Sika on muuten ammatiltaan kokki - miellyttävää ajatella, että joku noin epäsiisti ihminen tekee ruokaa. Tuplayäks.
Muutto sujui mutkista huolimatta yllättävän helposti. Satuimme samaan aikaan naapurin kanssa rappuun, kun olimme lähdössä ensimmäiselle pulkkakuormaretkelle. Naapuri tarjoutui kuskaamaan tavarat uuteen asuntoon, pitihän moiseen tarjoukseen suostua. Voitteko uskoa, kuinka mukavia virolaiset on?! Suomessa naapurit vain murahtelee rappukäytävässä toisilleen ja valittaa, että naapurista kuuluu elämisen ääniä. Huoh. Samainen naapuri auttoi siis edellisessä asunnossa myös eristämään ikkunoita, kytki internetin ja lainasi polttopuita ensihätään. Mieletöntä!
Torstaina ja perjantaina oli meidän vaihtareitten orientaatiokurssi, joka kattoi monta kierrosta ja opastusta. Tutustuttiin yliopiston kirjastoon ja käytiin mm. kurkkaamassa yliopiston vanhaa opiskelijavankilaa, jonne muinoin joutui esimerkiksi kiroilun takia. Kiehtovaa historiaa.
Torstaina oli heti ensimmäiset vaihtaribileet, PubCrawl. Jakauduttiin ryhmiin ja kierreltiin muutamassa baarissa tekien tehtäviä. Lopulta kokoonnuttiin kaikki samaan baariin. Oli kiva saada tutustua heti muihin vaihtareihin :)
Perjantaina käytiin M:n ja kaimani kanssa Club Illusionissa vähän tanssahtelemassa. Vähän oli klubi eri kaliiberia kuin Suomessa! Naiset pääsi ensimmäisellä tunnilla ilmaiseksi sisään ja narikkakin oli ilmainen (kuten Virossa käsittääkseni aina, täällä on kirjastossakin valvottu vaatesäilytys!). Tanssilattia oli suomalaiseen baariin verrattaen ainakin kaksinkertainen, ihmiset kohteliaita eikä suomalaisia öykkäreitä näkynyt. Miksi, oi miksi ei Suomessakin ole sivistynyttä mutta rentoa klubikulttuuria?!
Tänään olen pessyt about miljoona koneellista pyykkiä ja vaatteet on pitkin kämppää kuivumassa ties missä. Samaisesta syystä kämpästä ei heru vielä kuvia. Lupaan laittaa niitäkin vielä esille (äiti niitä ainakin kovasti tuntuu kyselevän :D). Tiskasin myös kaikki astiat, mitä kaapeista löytyi, eli noin 30 lasia ja muutamia kippoja ja kuppeja. Huh. Muuttaminen käy urheilusta, vaikkakin nyt alkaa olla jo melko kova hinku nyrkkeilemään. Ens viikonloppuna on sentään tiedossa talviurheilua, sillä ESN järjestää vaihtareille reissun Otepäähän laskettelemaan ja luistelemaan! Hihii!
Huomenna on ihka eka koulupäivä! Iik! Kell kümme pitää olla jo harhailemassa päärakennuksen käytävillä etsien oikeaa luokkahuonetta. Odotan myös mielenkiinnolla, kuinka paljon joudun heti selittelemään (viroksi!), että osallistun kurssille, kun en ole itse voinut tehdä ohjeiden mukaan ilmoittautumista netissä etukäteen. Onneks asioilla on tapana hoitua, ei jaksa stressata liikoja :)
Kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita!
**
Tässä teille Viron Idolsin voittaja Ott Lepland. Tää biisi soi ihan koko ajan radiossa. Melkein osaan jo sanatkin :D
Muutto sujui mutkista huolimatta yllättävän helposti. Satuimme samaan aikaan naapurin kanssa rappuun, kun olimme lähdössä ensimmäiselle pulkkakuormaretkelle. Naapuri tarjoutui kuskaamaan tavarat uuteen asuntoon, pitihän moiseen tarjoukseen suostua. Voitteko uskoa, kuinka mukavia virolaiset on?! Suomessa naapurit vain murahtelee rappukäytävässä toisilleen ja valittaa, että naapurista kuuluu elämisen ääniä. Huoh. Samainen naapuri auttoi siis edellisessä asunnossa myös eristämään ikkunoita, kytki internetin ja lainasi polttopuita ensihätään. Mieletöntä!
Torstaina ja perjantaina oli meidän vaihtareitten orientaatiokurssi, joka kattoi monta kierrosta ja opastusta. Tutustuttiin yliopiston kirjastoon ja käytiin mm. kurkkaamassa yliopiston vanhaa opiskelijavankilaa, jonne muinoin joutui esimerkiksi kiroilun takia. Kiehtovaa historiaa.
Torstaina oli heti ensimmäiset vaihtaribileet, PubCrawl. Jakauduttiin ryhmiin ja kierreltiin muutamassa baarissa tekien tehtäviä. Lopulta kokoonnuttiin kaikki samaan baariin. Oli kiva saada tutustua heti muihin vaihtareihin :)
Perjantaina käytiin M:n ja kaimani kanssa Club Illusionissa vähän tanssahtelemassa. Vähän oli klubi eri kaliiberia kuin Suomessa! Naiset pääsi ensimmäisellä tunnilla ilmaiseksi sisään ja narikkakin oli ilmainen (kuten Virossa käsittääkseni aina, täällä on kirjastossakin valvottu vaatesäilytys!). Tanssilattia oli suomalaiseen baariin verrattaen ainakin kaksinkertainen, ihmiset kohteliaita eikä suomalaisia öykkäreitä näkynyt. Miksi, oi miksi ei Suomessakin ole sivistynyttä mutta rentoa klubikulttuuria?!
Tänään olen pessyt about miljoona koneellista pyykkiä ja vaatteet on pitkin kämppää kuivumassa ties missä. Samaisesta syystä kämpästä ei heru vielä kuvia. Lupaan laittaa niitäkin vielä esille (äiti niitä ainakin kovasti tuntuu kyselevän :D). Tiskasin myös kaikki astiat, mitä kaapeista löytyi, eli noin 30 lasia ja muutamia kippoja ja kuppeja. Huh. Muuttaminen käy urheilusta, vaikkakin nyt alkaa olla jo melko kova hinku nyrkkeilemään. Ens viikonloppuna on sentään tiedossa talviurheilua, sillä ESN järjestää vaihtareille reissun Otepäähän laskettelemaan ja luistelemaan! Hihii!
Huomenna on ihka eka koulupäivä! Iik! Kell kümme pitää olla jo harhailemassa päärakennuksen käytävillä etsien oikeaa luokkahuonetta. Odotan myös mielenkiinnolla, kuinka paljon joudun heti selittelemään (viroksi!), että osallistun kurssille, kun en ole itse voinut tehdä ohjeiden mukaan ilmoittautumista netissä etukäteen. Onneks asioilla on tapana hoitua, ei jaksa stressata liikoja :)
Kohti uutta viikkoa ja uusia haasteita!
**
Tässä teille Viron Idolsin voittaja Ott Lepland. Tää biisi soi ihan koko ajan radiossa. Melkein osaan jo sanatkin :D
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
kolmapäev
Äkkiä tää aika kuluu. Pian oon ollu Virossa jo viikon. VIIKON! Puolet ajasta on kyllä menny vain matkusteluun ja kämpän lämmittämiseen. Kun aina ajoissa oleva ihminen muuttaa aina myöhästelevän ihmisen kanssa saman katon alle, ei elo ole helppoa. Joudun hillitsemään itseni, etten turhautuisi kaikesta odottelusta. En osaa suhtautua elämään niin, etteikö aina olisi kiire jonnekin. Olen koko opiskelujeni ajan tasapainotellut töiden, opiskelun ja vapaa-ajan välillä. Aikaa ei ole moneen vuoteen ollut tuhlattavaksi asti. Nyt kun päiväohjelmassa on vain muuttopulkan ostaminen, on outoa vain hengata lähes koko päivä. Aikani kuluksi selailin uudelleen netissä keväällä järjestättäviä kursseja. Minkäs sitä sika kärsälleen voi.
Tänään käytiin tosiaan Eteläkeskuksessa (Lõunakeskus) pulkkaostoksilla. Maksimarketista löytyi melko odav punane kelk, joka sitten lähtikin tämän neidin mukaan. Tarton keskustasta kun näytti olevan kaikki tavispulkat loppu, niin piti bussimatkailla kauemmas. Itse bussimatkailukin oli suomalaisturistille haasteellinen. Lippu piti ostaa R-kioskilta (kyllä, täällä kaikki kioskit on Ärriä) ja bussiin sai nousta mistä ovesta tahansa. Bussin leimaus (aka rei'ittäminen) oli myös oma tapahtumansa. Onneks mulla on ihka oma turistiopas mukana.
Matkalla keskustasta kämpille mä vähän proovailin tota pulkkaa vetämällä sitä perässäni lastina käsilaukkuni. Hyvin tuntuu pelittävän. Onneks täällä ei harrasteta teitten hiekottamista, niin tuo pulkkamuutto saattaa jopa onnistua. Onpahan sit ainakin laskiaista varten omat pulkat. Ja me muuten asutaan Tarton parhaimman pulkkamäen (Kassitoome) vieressä, joten saatan alkaa harrastaa kelgutamista urheillakseni edes jollain tavalla :D
Illalla kävin vähän keskustassa jaluttamassa ja käytiin M:n kanssa tsekkaamassa, missä Ülikooli Raamatukogu on, sillä sinne mun pitäis huomenna aamulla löytää orientaatiokurssille. Iik! Tai siis JEE! Huomenna saan tutustua muihin vaihtareihin. Illalla on tiedossa vielä PUBCRAWL aka pubiryömiminen. Kuulostaa melkein urheilulta. Perjantaiks M:n kaveri (mun kaima!) on pyytäny meitä ulos. Hihii. Sosiaalinen elämä, tere tulemast!
Tänään käytiin tosiaan Eteläkeskuksessa (Lõunakeskus) pulkkaostoksilla. Maksimarketista löytyi melko odav punane kelk, joka sitten lähtikin tämän neidin mukaan. Tarton keskustasta kun näytti olevan kaikki tavispulkat loppu, niin piti bussimatkailla kauemmas. Itse bussimatkailukin oli suomalaisturistille haasteellinen. Lippu piti ostaa R-kioskilta (kyllä, täällä kaikki kioskit on Ärriä) ja bussiin sai nousta mistä ovesta tahansa. Bussin leimaus (aka rei'ittäminen) oli myös oma tapahtumansa. Onneks mulla on ihka oma turistiopas mukana.
Matkalla keskustasta kämpille mä vähän proovailin tota pulkkaa vetämällä sitä perässäni lastina käsilaukkuni. Hyvin tuntuu pelittävän. Onneks täällä ei harrasteta teitten hiekottamista, niin tuo pulkkamuutto saattaa jopa onnistua. Onpahan sit ainakin laskiaista varten omat pulkat. Ja me muuten asutaan Tarton parhaimman pulkkamäen (Kassitoome) vieressä, joten saatan alkaa harrastaa kelgutamista urheillakseni edes jollain tavalla :D
Illalla kävin vähän keskustassa jaluttamassa ja käytiin M:n kanssa tsekkaamassa, missä Ülikooli Raamatukogu on, sillä sinne mun pitäis huomenna aamulla löytää orientaatiokurssille. Iik! Tai siis JEE! Huomenna saan tutustua muihin vaihtareihin. Illalla on tiedossa vielä PUBCRAWL aka pubiryömiminen. Kuulostaa melkein urheilulta. Perjantaiks M:n kaveri (mun kaima!) on pyytäny meitä ulos. Hihii. Sosiaalinen elämä, tere tulemast!
tiistai 2. helmikuuta 2010
Päral
Pikkuhiljaa alkaa alkusokki laantua ja eläminen helpottua. Torstaina saavuttiin puolenpäivän aikoihin Tarttoon siskon ja veljen kanssa. Osattiin ihan ite kartan avulla suunnistaa perille asti. Ovella meitä vastaanotti sinihuulinen kämppikseni M. Oven takana meitä odotti kymmenasteinen asunto. Hrrr. Edellisenä yönä oli ollut yli 30 astetta pakkasta ja kämpän lämpötila oli sen mukainen. Pattereille, puhaltimille, vilteille ja villasukille tuli välittömästi käyttöä. Paniikkiani laannuttamaan lähdimme ruokakauppaan ja matto-ostoksille.
Kivitalon lattia oli sananmukaisesti jääkylmä. Lämpötilasta kertoo myös ehkä se, että kylppärissä oli sampoo jäätynyt ihan klönttiseksi. Ja sitä huonetta (jos neliön kokoista tilaa voi huoneeksi sanoa... kylpykomero?) ei edes saa lämpimämmäksi. Suihkussa meinaa jäätyä varpaat kiinni ammeeseen, kunnes viemäri ei enää vedä kunnolla ja lämmin vesi jää jalkoihin lillumaan. Suomalaisille maittoi siis vatsalääkkeeksi ostettu jekku. Lämmitti kummasti kehoa ja mieltä. Käytiin vielä illalla Vildessä syömässä, edelleen yhtä herkullista ruokaa kuin neljä vuotta sitten. Tänään muuten bongasin Taskusta (kauppakeskus) Scotland Yard -pubin! Tahtoo käymään! Lempipaikkani Tallinnassa.
Laitettiin lämmittimet päälle ja... POKS! Sulake meni. Talon vanha sähköverkosto (eli jatkojohdosto) ei tykännyt. Huoneessani on siis yksi toimiva pistorasia ja sekin on irti seinästä. Kylppärin katosta roikkuu irtonaisia johtoja. Vettäkään ei voinut keittää samaan aikaan kun patteri oli täysillä. Eilen saatiin telkkarilla sulake pamahtamaan. Kröhöm. Kyllä mä haluun voida elää normaalisti täällä. Nyt ei onneks oo ollu tarvetta pitää lämmittimiä täysillä, ku pakkasta on vain pari astetta, mutta saimme kuulla uuden pakkasaallon olevan tulossa lähipäivinä...
Jo perjantaina etsittiin netistä uusia asuntoja ja lähdettiin kierrokselle. Molemmat katsomamme asunnot olivat oikein varteenotettavia. Päädyttiin kuitenkin keskustassa sijaitsevaan 42 neliön kaksioon kaikilla mukavuuksilla. Kävin heti allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, ettei vain pääse livahtamaan sivu suun. Todellisuudessa se ei varmasti tule edes kalliimmaksi kuin tämä ensimmäinen asunto, sillä siellä ei tarvi käyttää lisälämmittimiä ympäri vuorokauden.
Lauantaina lähdettiin M:n vanhempien luo evakkoon Pohjois-Viroon. Tallinnaan päästiin mun siskon ja veljen kyydillä, sieltä eteenpäin bussilla. Tai siis "bussilla". Todellisuudessa kulkuneuvo oli joku dinosauruksen aikainen paku ilman turvavöitä (tai mitään muitakaan mukavuuksia). Kuskilla oli pullonpohjaakin paksummat rillit. Meteli oli korvia riipivä. Kiihdyttää, kiihdyttää, kiihdyttää ja moottori huutaa. Mut ei se kiihtyny. Viittäkymppiä mentiin alusta loppuun yli 100 kilometriä. Mua nauratti. Ei me voitu ees jutella koko matkan aikana, ku ei ois kuullu mitään. Hahhah. Melkoista.
Viikonloppu meni M:n sairastaessa ja siis vain hengaillessa. Juotiin paljon (litroittain) teetä ja käytiin kävelykierroksella. Pelattiin M:n pikkusiskon ja sen kavereitten kanssa Torakka-nimistä korttipeliä. Meni hetki hiffatessa pelin juju, mut voitin jo toisella kierroksella! Hihii. Yritin parhaani mukaan jutella viroksi, paljolti jouduin tyytymään kuuntelemiseen. Pikkuhiljaa alkaa itselläkin juttu luistaa, ku sanasto karttuu. Sain tutustua virolaiseen arkielämään jo kolmantena päivänäni Virossa. Sopeuduin melko hyvin perhe-eloon.
Maanantaina takaisin Tarttoon palatessamme (bussimatka kesti yli kolme tuntia!) joku oli päättänyt kuorruttaa koko kaupungin paksulla lumipeitteellä. Perässä vedettävä laukku ei oo ihan helpoin hangessa kuljetettava asia. Selvittiin ponnistelujen jälkeen lumisina kämpille asti. Puita pesään ja teevesi kiehumaan. Enää tää viikko.
Eilen illalla saatiin vielä taistella muurahaishyökkäystä vastaan. Vihje: älä jätä ruokia keittiöön, sillä siellä on muitakin syöjiä. Aamupuurot jäi syömättä, kun avaamattomaan ruishiutalepakettiin oli tunkeutunut miljoona sipelgast. Ne ei oo sellasia suomalaisia muurahaisia, vaan ihan minimini muurahaisia. Vaaleanruskeita ja hädin tuskin silmin nähtäviä. YÄK!
Kerroinko jo kämpän ominaistuoksusta?! Eteisessä haiskahtaa kaasulta, joka kuulemma onkin vain naftaliinin hajua. Niin voimakas haju, että alkaa päässä heittää, jos liian kauan eteisessä viettää aikaansa. Kylppärissä haisee viemäri, eikä haju lähde pois vaikka kuinka puunaisi.
Käytiin tänään avaamassa mulle virolainen pankkitili ja kännykkäliittymä. Pankkitili alkaa toimia vasta ens viikolla, ku paperit kiertää ensin Tallinnan kautta. Käytiin myös yliopistolla sopimassa mun opinnoista Eesti keel võõrkeelena -oppiaineen kansliassa. Oon ihan tosissani saanu tänään puhua viroa. Ystävällisesti virkailijat hidastavat puhetahtia, jotta mäkin pysyn mukana. Edelleen oon sitä mieltä, että virolaiset on mukavia ihmisiä. Toivottavasti mielikuva pysyy samana loppuun asti.
Nyt pitäis vielä selvittää, että pitääkö mun laittaa itteni kirjoille tänne Tarttoon vai ei? Musta tulis sit virallisesti tarttolainen, mut miten mun kotivakuutukselle (ja matkavakuutukselle) sit käy Suomessa? Kysymyksiä piisaa, vastaukset aina jossain kiven alla. Voisin ruveta paperisotaoppaaks tän jälkeen. Saattais olla jopa kova menekki.
Kivitalon lattia oli sananmukaisesti jääkylmä. Lämpötilasta kertoo myös ehkä se, että kylppärissä oli sampoo jäätynyt ihan klönttiseksi. Ja sitä huonetta (jos neliön kokoista tilaa voi huoneeksi sanoa... kylpykomero?) ei edes saa lämpimämmäksi. Suihkussa meinaa jäätyä varpaat kiinni ammeeseen, kunnes viemäri ei enää vedä kunnolla ja lämmin vesi jää jalkoihin lillumaan. Suomalaisille maittoi siis vatsalääkkeeksi ostettu jekku. Lämmitti kummasti kehoa ja mieltä. Käytiin vielä illalla Vildessä syömässä, edelleen yhtä herkullista ruokaa kuin neljä vuotta sitten. Tänään muuten bongasin Taskusta (kauppakeskus) Scotland Yard -pubin! Tahtoo käymään! Lempipaikkani Tallinnassa.
Laitettiin lämmittimet päälle ja... POKS! Sulake meni. Talon vanha sähköverkosto (eli jatkojohdosto) ei tykännyt. Huoneessani on siis yksi toimiva pistorasia ja sekin on irti seinästä. Kylppärin katosta roikkuu irtonaisia johtoja. Vettäkään ei voinut keittää samaan aikaan kun patteri oli täysillä. Eilen saatiin telkkarilla sulake pamahtamaan. Kröhöm. Kyllä mä haluun voida elää normaalisti täällä. Nyt ei onneks oo ollu tarvetta pitää lämmittimiä täysillä, ku pakkasta on vain pari astetta, mutta saimme kuulla uuden pakkasaallon olevan tulossa lähipäivinä...
Jo perjantaina etsittiin netistä uusia asuntoja ja lähdettiin kierrokselle. Molemmat katsomamme asunnot olivat oikein varteenotettavia. Päädyttiin kuitenkin keskustassa sijaitsevaan 42 neliön kaksioon kaikilla mukavuuksilla. Kävin heti allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, ettei vain pääse livahtamaan sivu suun. Todellisuudessa se ei varmasti tule edes kalliimmaksi kuin tämä ensimmäinen asunto, sillä siellä ei tarvi käyttää lisälämmittimiä ympäri vuorokauden.
Lauantaina lähdettiin M:n vanhempien luo evakkoon Pohjois-Viroon. Tallinnaan päästiin mun siskon ja veljen kyydillä, sieltä eteenpäin bussilla. Tai siis "bussilla". Todellisuudessa kulkuneuvo oli joku dinosauruksen aikainen paku ilman turvavöitä (tai mitään muitakaan mukavuuksia). Kuskilla oli pullonpohjaakin paksummat rillit. Meteli oli korvia riipivä. Kiihdyttää, kiihdyttää, kiihdyttää ja moottori huutaa. Mut ei se kiihtyny. Viittäkymppiä mentiin alusta loppuun yli 100 kilometriä. Mua nauratti. Ei me voitu ees jutella koko matkan aikana, ku ei ois kuullu mitään. Hahhah. Melkoista.
Viikonloppu meni M:n sairastaessa ja siis vain hengaillessa. Juotiin paljon (litroittain) teetä ja käytiin kävelykierroksella. Pelattiin M:n pikkusiskon ja sen kavereitten kanssa Torakka-nimistä korttipeliä. Meni hetki hiffatessa pelin juju, mut voitin jo toisella kierroksella! Hihii. Yritin parhaani mukaan jutella viroksi, paljolti jouduin tyytymään kuuntelemiseen. Pikkuhiljaa alkaa itselläkin juttu luistaa, ku sanasto karttuu. Sain tutustua virolaiseen arkielämään jo kolmantena päivänäni Virossa. Sopeuduin melko hyvin perhe-eloon.
Maanantaina takaisin Tarttoon palatessamme (bussimatka kesti yli kolme tuntia!) joku oli päättänyt kuorruttaa koko kaupungin paksulla lumipeitteellä. Perässä vedettävä laukku ei oo ihan helpoin hangessa kuljetettava asia. Selvittiin ponnistelujen jälkeen lumisina kämpille asti. Puita pesään ja teevesi kiehumaan. Enää tää viikko.
Eilen illalla saatiin vielä taistella muurahaishyökkäystä vastaan. Vihje: älä jätä ruokia keittiöön, sillä siellä on muitakin syöjiä. Aamupuurot jäi syömättä, kun avaamattomaan ruishiutalepakettiin oli tunkeutunut miljoona sipelgast. Ne ei oo sellasia suomalaisia muurahaisia, vaan ihan minimini muurahaisia. Vaaleanruskeita ja hädin tuskin silmin nähtäviä. YÄK!
Kerroinko jo kämpän ominaistuoksusta?! Eteisessä haiskahtaa kaasulta, joka kuulemma onkin vain naftaliinin hajua. Niin voimakas haju, että alkaa päässä heittää, jos liian kauan eteisessä viettää aikaansa. Kylppärissä haisee viemäri, eikä haju lähde pois vaikka kuinka puunaisi.
Käytiin tänään avaamassa mulle virolainen pankkitili ja kännykkäliittymä. Pankkitili alkaa toimia vasta ens viikolla, ku paperit kiertää ensin Tallinnan kautta. Käytiin myös yliopistolla sopimassa mun opinnoista Eesti keel võõrkeelena -oppiaineen kansliassa. Oon ihan tosissani saanu tänään puhua viroa. Ystävällisesti virkailijat hidastavat puhetahtia, jotta mäkin pysyn mukana. Edelleen oon sitä mieltä, että virolaiset on mukavia ihmisiä. Toivottavasti mielikuva pysyy samana loppuun asti.
Nyt pitäis vielä selvittää, että pitääkö mun laittaa itteni kirjoille tänne Tarttoon vai ei? Musta tulis sit virallisesti tarttolainen, mut miten mun kotivakuutukselle (ja matkavakuutukselle) sit käy Suomessa? Kysymyksiä piisaa, vastaukset aina jossain kiven alla. Voisin ruveta paperisotaoppaaks tän jälkeen. Saattais olla jopa kova menekki.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
