Päral

Pikkuhiljaa alkaa alkusokki laantua ja eläminen helpottua. Torstaina saavuttiin puolenpäivän aikoihin Tarttoon siskon ja veljen kanssa. Osattiin ihan ite kartan avulla suunnistaa perille asti. Ovella meitä vastaanotti sinihuulinen kämppikseni M. Oven takana meitä odotti kymmenasteinen asunto. Hrrr. Edellisenä yönä oli ollut yli 30 astetta pakkasta ja kämpän lämpötila oli sen mukainen. Pattereille, puhaltimille, vilteille ja villasukille tuli välittömästi käyttöä. Paniikkiani laannuttamaan lähdimme ruokakauppaan ja matto-ostoksille.

Kivitalon lattia oli sananmukaisesti jääkylmä. Lämpötilasta kertoo myös ehkä se, että kylppärissä oli sampoo jäätynyt ihan klönttiseksi. Ja sitä huonetta (jos neliön kokoista tilaa voi huoneeksi sanoa... kylpykomero?) ei edes saa lämpimämmäksi. Suihkussa meinaa jäätyä varpaat kiinni ammeeseen, kunnes viemäri ei enää vedä kunnolla ja lämmin vesi jää jalkoihin lillumaan. Suomalaisille maittoi siis vatsalääkkeeksi ostettu jekku. Lämmitti kummasti kehoa ja mieltä. Käytiin vielä illalla Vildessä syömässä, edelleen yhtä herkullista ruokaa kuin neljä vuotta sitten. Tänään muuten bongasin Taskusta (kauppakeskus) Scotland Yard -pubin! Tahtoo käymään! Lempipaikkani Tallinnassa.

Laitettiin lämmittimet päälle ja... POKS! Sulake meni. Talon vanha sähköverkosto (eli jatkojohdosto) ei tykännyt. Huoneessani on siis yksi toimiva pistorasia ja sekin on irti seinästä. Kylppärin katosta roikkuu irtonaisia johtoja. Vettäkään ei voinut keittää samaan aikaan kun patteri oli täysillä. Eilen saatiin telkkarilla sulake pamahtamaan. Kröhöm. Kyllä mä haluun voida elää normaalisti täällä. Nyt ei onneks oo ollu tarvetta pitää lämmittimiä täysillä, ku pakkasta on vain pari astetta, mutta saimme kuulla uuden pakkasaallon olevan tulossa lähipäivinä...

Jo perjantaina etsittiin netistä uusia asuntoja ja lähdettiin kierrokselle. Molemmat katsomamme asunnot olivat oikein varteenotettavia. Päädyttiin kuitenkin keskustassa sijaitsevaan 42 neliön kaksioon kaikilla mukavuuksilla. Kävin heti allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, ettei vain pääse livahtamaan sivu suun. Todellisuudessa se ei varmasti tule edes kalliimmaksi kuin tämä ensimmäinen asunto, sillä siellä ei tarvi käyttää lisälämmittimiä ympäri vuorokauden.

Lauantaina lähdettiin M:n vanhempien luo evakkoon Pohjois-Viroon. Tallinnaan päästiin mun siskon ja veljen kyydillä, sieltä eteenpäin bussilla. Tai siis "bussilla". Todellisuudessa kulkuneuvo oli joku dinosauruksen aikainen paku ilman turvavöitä (tai mitään muitakaan mukavuuksia). Kuskilla oli pullonpohjaakin paksummat rillit. Meteli oli korvia riipivä. Kiihdyttää, kiihdyttää, kiihdyttää ja moottori huutaa. Mut ei se kiihtyny. Viittäkymppiä mentiin alusta loppuun yli 100 kilometriä. Mua nauratti. Ei me voitu ees jutella koko matkan aikana, ku ei ois kuullu mitään. Hahhah. Melkoista.

Viikonloppu meni M:n sairastaessa ja siis vain hengaillessa. Juotiin paljon (litroittain) teetä ja käytiin kävelykierroksella. Pelattiin M:n pikkusiskon ja sen kavereitten kanssa Torakka-nimistä korttipeliä. Meni hetki hiffatessa pelin juju, mut voitin jo toisella kierroksella! Hihii. Yritin parhaani mukaan jutella viroksi, paljolti jouduin tyytymään kuuntelemiseen. Pikkuhiljaa alkaa itselläkin juttu luistaa, ku sanasto karttuu. Sain tutustua virolaiseen arkielämään jo kolmantena päivänäni Virossa. Sopeuduin melko hyvin perhe-eloon.

Maanantaina takaisin Tarttoon palatessamme (bussimatka kesti yli kolme tuntia!) joku oli päättänyt kuorruttaa koko kaupungin paksulla lumipeitteellä. Perässä vedettävä laukku ei oo ihan helpoin hangessa kuljetettava asia. Selvittiin ponnistelujen jälkeen lumisina kämpille asti. Puita pesään ja teevesi kiehumaan. Enää tää viikko.

Eilen illalla saatiin vielä taistella muurahaishyökkäystä vastaan. Vihje: älä jätä ruokia keittiöön, sillä siellä on muitakin syöjiä. Aamupuurot jäi syömättä, kun avaamattomaan ruishiutalepakettiin oli tunkeutunut miljoona sipelgast. Ne ei oo sellasia suomalaisia muurahaisia, vaan ihan minimini muurahaisia. Vaaleanruskeita ja hädin tuskin silmin nähtäviä. YÄK!

Kerroinko jo kämpän ominaistuoksusta?! Eteisessä haiskahtaa kaasulta, joka kuulemma onkin vain naftaliinin hajua. Niin voimakas haju, että alkaa päässä heittää, jos liian kauan eteisessä viettää aikaansa. Kylppärissä haisee viemäri, eikä haju lähde pois vaikka kuinka puunaisi.

Käytiin tänään avaamassa mulle virolainen pankkitili ja kännykkäliittymä. Pankkitili alkaa toimia vasta ens viikolla, ku paperit kiertää ensin Tallinnan kautta. Käytiin myös yliopistolla sopimassa mun opinnoista Eesti keel võõrkeelena -oppiaineen kansliassa. Oon ihan tosissani saanu tänään puhua viroa. Ystävällisesti virkailijat hidastavat puhetahtia, jotta mäkin pysyn mukana. Edelleen oon sitä mieltä, että virolaiset on mukavia ihmisiä. Toivottavasti mielikuva pysyy samana loppuun asti.

Nyt pitäis vielä selvittää, että pitääkö mun laittaa itteni kirjoille tänne Tarttoon vai ei? Musta tulis sit virallisesti tarttolainen, mut miten mun kotivakuutukselle (ja matkavakuutukselle) sit käy Suomessa? Kysymyksiä piisaa, vastaukset aina jossain kiven alla. Voisin ruveta paperisotaoppaaks tän jälkeen. Saattais olla jopa kova menekki.