Maiasmokad

Like sand's through the hour glass, so are the days of our lives. Aika kuluu ihan hullua tahtia, yli viikko ehtinyt taas kulua edellisestä päivityksestä. Viime viikonlopun vietin Otepäässä ESNow-reissulla lumilautaillen, saunoen, paljussa pulikoiden, juomapelejä pelaten, luistellen (meinasin kirjoittaa uisutellen, viro hiipii salakavalasti äidinkieleeni) ja muihin Erasmus-opiskelijoihin tutustuen. Oli kyllä mahtava reissu! Kuvamateriaalia on vähän heikosti, mutta nekin kaikki on Facebookissa nähtävillä. Tää nettiyhteys on niin hullun hidas, etten kykene niitä nyt tänne lataamaan. Vabandust.

Viime sunnuntaina oli ystävänpäivä. Käytiin tyttöjen kanssa leffassa kattomassa päivän teemaan sopien Valentine's Day -elokuva. Neljän hengen porukalla saa ryhmäalennuksen, jolloin hintaa lipulle jää hurjat 50 kr, eli himpun yli kolme euroa (normaali hinta hurjat 75 kr eli alle viis euroa). Mahtavan näytöksen jälkeen elokuvanautinnon kruunasi Cinamon Cineman tarjoama jäätis. Saatan käydä tän kevään aikana pari kertaa leffassa :)

Maanantaina aloitin vielä yhden uuden kurssin nimeltä Viron kansanuskonto. Kiinnostava aihe, jokseenkin ennestään tuttukin, mutta luennoitsija puhuu niin hiljaisella äänellä ja epäselvästi, että ulkomaalaisena on turhan vaikea pysyä kärryillä. Annoin keskiviikkona kurssille vielä toisen tsäänssin, mutta taitaapi pudota mun lukujärjestyksestä kokonaan pois. Luentopäiväkirjaa on jonkin verran vaikea pitää, jos ei kuule mitään. Ja meneepä se kaiken lisäks osin päällekäin toisen kurssin kanssa. Jälleen kerran täytyy myöntää itselleni etten ole yli-ihminen.

Laskiaistiistaina kävin Kassitoomella kelgutamassa ja vastlakukleid eli laskiaspullia syömässä. Kerkesinpä yhden päivän aikana vedellä pullia kokonaiset kolme kappaletta, sillä illalla Rehepapp-ravintolassa Erasmus-opiskelijoiden pippaloissa oli samaisia leivonnaisia tarjolla. Valitettavasti virolaiset ei ymmärrä laittaa pullan sisään lainkaan hilloa, vaan pulla tarjoillaan vain kermavaahdon kera. En valita, hyvää se niinkin oli, mutta kyllä laskiaspulla vastlakukkelin voittaa!

Torstaina pääsin harrastamaan vähän urheiluakin! Käytiin parin suomalaisen, yhden italialaisen ja yhden puolalaisen kanssa kokeilemassa Capoeiraa. Ohjaajan mukaan mä ja MS oltiin liikkeissämme suorastaan kissamaisia. Ilmeisesti se oli hyvä asia, sillä luonnonlahjakkuuksina tämä meitä piti :D Tais kyllä kuitenkin jäädä toistaiseksi viimeiseksi kerraksi, sillä hinta oli vähän turhan suolainen. Ens viikolla aion mennä tsekkaamaan paikallisen yliopistoliikunnan nyrkkeilytarjonnan. Mä aion löytää täältä vielä itselleni sopivan liikuntamuodon! Tätä menoa paisun vauhdikkaammin kuin vastlakukkel-taikina.

Eilen käytiin Viron kulttuurihistorian ryhmän kanssa Eesti Rahva Muuseumissa tutustumassa virolaisen kansan vanhoihin elintapoihin. Olisin tahtonut käydä kierroksen paljon hartaammin läpi, mutta oli kuitenkin hienoa päästä tutustumaan esineisiin ja asioihin ammattitaitoisen oppaan johtamana. Käytännönläheistä opetusta, mulle meeldib. Illalla käytiin MS:n kanssa (eli kissamaisten kissanaisten kesken) ulkona syömässä. MS onnistui telomaan koipensa torstai-iltana capoeiratessamme, joten liikkuminen lumisilla ja jäisillä kaduilla oli jokseenkin vaivalloista. Päädyimme jälleen (minulle) tuttuun ja turvalliseen Vildeen, jossa herkullinen ruoka on itsestäänselvyys. Voin kyllä vilpittömästi suositella. Tarjoilijat osaavat myös englantia, joten turistinakaan ei varmasti jää ruoatta.

Tänään käytettiin MJ:n kanssa kännykkäoperaattorilta saamani lahjakortti Café Pierressä, joka sijaitsee Raekoja platsilla. Kahvilla maustettu juustokakku oli tajunnanräjäyttävää, saatan yrittää jäljitellä sitä jossain vaiheessa kotikokin keittiössä. MJ:n suklaatorttu oli myös täyteläisen suklaista, kuorrute taisi olla konjakilla maustettu (jos alkoholihampaani tunnisti maun oikein). Tarton kahvilat ja ravintolat on kyllä jotain aivan mahtavaa. Suomessa sarnasista annoksista sais maksaa tuplahinnan.

Kävin myös vähän alennusmyyntejä kiertelemässä. Mukaan tarttui mm. vaaleat arkisaappaat noin 25 eurolla, joita aion käyttää Tarton suolaisilla lörts-teillä, sillä vain hullu pilaa nahkakenkänsä täällä. On raivostuttavaa putsata suolaa kenkien pinnasta joka ikinen päivä. Kaiken lisäksi aine vielä syövyttääkin nahkapintaa. Onneks ei oo tuliterät popot meikäläisellä käytössä, vähän saattais harmittaa.

Mutta nyt hakkab lauantainen leffailta. Palailen taas (myöhemmin toivottavasti kuvien kera). Tsau!